Maa ja sinä Luonnon Kansio

Syvällä merenpohjan alla
toinen valtava mineraaliin sitoutunut meri.
Amazon joen alla virtaa joki.

Tiedetäänkö millainen
maa todella on?
Maan keskipisteessä
Maan sydän, vielä puhdas.

Ihminen
Saako koskaan tietää.
Elävätkö sinussa aiempien elämiesi muistot.
Niistä tulevat vaistot ja aavistukset, ideat ja ahaat, taidot jotka
yllättävät.
Salaisuus.
Tulevat edesmenneet lähelle, uniin, kertomaan.
Muistat tarinat unissasi.

Näkeminen silmät kiinni.
Kuuleminen äänettömyydestä.
Tunnet tietämättä että tunnet.
Avaa syntymälahjasi nyt.
Synny puhtaaseen maahan.








tekijä    j4rk1on

Suola on hyväksi Luonnon kansio

Meressä voi olla liikaa vettä.
Ei muuta jos meidän kulutusnarsistien aikaansaannoksia ei lasketa.

Sieltä täältä putkahtelee saaria,
tuntuvat liikkuvan näyttäen parhaita rantojaan.
Vene keinuu rauhalliseen tahtiin,
tuntee väylän.
Lokkeja siellä tiiroja täällä, kaartelevat suuria, miettien aavoja.
No, ehkä myös kaloja.

Helisee laineilla aurinko.
Kyllä,
suunnaton nautinto olla keskellä
suurta rauhallista ja arvaamatonta.
Meri elää mittaamatta aikaa.
Siinä sen suola.






tekijä j4rk1on

Tuuli tuo minut takaisin Luonnon kansio

Merellä voit nostaa sielunpurjeet mastoon,
katseen kauas horisonttiin,
itsesi takaisin eloon.

Laineiden äänet,
ovat säilyneet samanlaisina ikuisuuksia.
Alkumeri on vieläkin kotini.

Pärskeet osuvat ja kastelevat.
Pesevät aivot
uudelleen muistamaan
millaista on hyvä olo.







tekijä                 j4rk1on

Korkealla latvusten tasalla Luonnon kansio

Korkealla latvusten tasalla. Hyvä katsella
Rauhassa, yksin.
Reviiri se on mielikuvituksessakin.

Mitäs jos siellä kököttäisi vaimon kanssa.
Kiinnostuneena kommentoisi. Parisuhteen huippuhetkiä.

Onneksi evoluutio pudotti meidät maan pinnalle.
Vaikka tylsäähän
jalat maassa on.

Vai onko?
Korkealla latvusten tasalla.
Katajien.
Heinäkasvien.
Punkkiparvi heiluu heinätupsun parhailla näköalapaikoilla.
Katselevat alla ahertavia ötököitä
ja yllä lentäviä inisijöitä.
" Onneksi ollaan ravintoketjun huipulla " tuumaa pääpunkki.
" Niinhän nuo ihmisetkin
luulee olevansa mutta
me imetään niistä mehut"
" Jaaha, sieltä tulee taas yks ja
sortsit jalassa,
varsinainen koipireisi.
Eksynyt meidän reviirille.
Kaikki valmiina !!










tekijä j4rk1on

Metsä on syvän vihreä Luonnon Kansio

Portista tullessa, kävelyväylän toisella puolella,  
tuntuu rauha.
Syvän vihreä asettaa päivän, millaisen tahansa,
oikeisiin mittasuhteisiin.

Olisiko Paratiisissa syvän vihreä metsä?
Pelastetut kulkevat poluilla eksymättä.
Valon ja varjon raikas vaihtelu
tuo enkelien ajatuksille aikaa.

Jumalan luomassa, jonne ihmiset haluavat päästä, missä hänen on heitä
mukava odotella.

Ajattelin" miksi haluaisin sinne"
Ajattelen " jos pääsen, miksi haluaisin pois"



tekijä j4rk1on

Elämän ympäröimät lumotut Luonnon kansio

Luulisi että kotikentällä eletään kaikkialla.
Yöelämää ainakin.
Hemmetinmoinen meno ja taustakohina

mutta jos eksyt vahingossa luonnonhelmaan, hyppäät väärään kulkuneuvoon.
Nukahdat hetkeksi ja havahdut päätepysäkillä korvessa.
Luonnon äänet
laukaisevat "sivistyksen" vieroitus oireet.
Ei kannata mennä seuraavana päivänä lääkäriin kertomaan
" kuulin eilen ääniä"
" se meni jotenkin että ti tyy ti tyy."
Lääkäri voi innostuksissaan määrätä mielialalääkkeitä.

Ei hyvä.
Mieluummin positiivisia ajatuksia.
Korvessa, paljon elämää,
kova meno yötä päivää
Elollisia olentoja on miljoonia enemmän
Ne saastuttavat miljardeja kertoja vähemmän
Ovat äärettömän paljon inhimillisempiä ja sivistyksestä
ei tietoakaan.
Alkuperäisen fiksuja kuten kaikki viheriäät nukkavierut puunhalaajat.
Vähäinen kulutus, enemmän luovuutta.
Ehkä sinäkin heräät
Kaupunkizombien unesta.





tekijä j4rk1on

Metsä hengittää sateella Luonnon kansio

Metsä hengittää sateella.
Elämänvaloiset polut, raikkaat kulkea.
Hitaita kauniita kasvien liikkeitä.
Miksi se tuntuu todelliselta?
Miksi kaipaa jotain jolle ei mahda mitään?

Sadetta.
On päästävä välillä ulos,
kävelylle tai muuten vaan.
Pakko saada tuntea luonnon
satumaisuus.

Askeleilla
jäävät maan pinnalle,
huolien ja murheiden jäljet.
Sade pyyhkii ne.

Paluuviesti
On ajatuksissa ennen kuin
sitä ymmärtää.
Tuulettaa minuus-ajatukset
kauas
kuin niitä ei olisi ollut.

Opettelen hengittämään sateella.









tekijä    j4rk1on

Terrassa tapahtuu Luonnon kansio

Kaupunki/erämaan paahteessa.
Terassikausi sitoo henkisillä nippusiteillä
tuoleihin, aurinkovarjojen valoon.
Siitä ei noinvaan lähdetäkään.
Täydessä lasissa kylmä olut nostaa suupielet. Hymyily pidentää elämää. Ei
tosin aina.

Tarkemmin katsottuna kauempaa.
Terraario.
Kaikenkokoisten, yleensä kulmikkaiden talojen ryhmät, sijoittuneet ovelasti
labyrintiksi.
Pikkuriikkiset auto, junat, bussit.
Ruuhka-aikoina,
elävä ihmismatto väreilee.
Liian siistiä.
Lähempää rosoista.

Terraariossa terraario
Pöytineen ja aurinkovarjoineen.
Luonnollinen elinympäristö erämaassa, kesylle villi-ihmiselle.
Kanta-astuja-asiakas.
Mitä tästä lähtemään.
Muun maailman näkee mediasta.
Kuten sanotaan:
Taksin tilaaminen ei kannata,
se tuo ennemmin tai myöhemmin tänne takaisin.

Onko tämä siis ikuinen silmukka?
Ehei, ei tietenkään.
Terassikansa vaeltaa vapaana.
Pilkusta pilkkuun.
Syksyllä tälle pannaan piste.


tekijä          j4rk1on

Vuorosanelu Luonnon kansio

"Tie heijastaa armeliaasti vanhat maisemat näkyviin.
Ennallaan se elää.
Kiemurtelevat mutkat hauskuutta ajaa.
Matkalla opariin taas."

Ympäristöstä oli tänään vaihteeksi mukavaa, viihdyttävää saada kulkijat
tuntemaan, varsinkin iloa.
Siitä sai hyvin pisteitä.
Kulkijat, eläjät ja asukkaat toimivat versiossa
mallikkaasti.

"Näin monen vuoden jälkeen tie kulki muistoihin.
IV D luokan koulukaverit.
Paras kouluvuosi, huonoin todistus.
Luokka antoi henkeä koko loppuelämään."

Ympäristö oli pelannut muiden ympäristöjen kanssa tätä peliä miljardeja
vuosia.
Uudet hahmot, erityisesti ihmiset olivat todella haastavia, vähän liiankin.
Elkut vähentyivät uhkaavasti.

"Sateessa ja auringonpaisteessa mentiin
aina välkällä ulos.
Sähkökeskusmökin taakse, mäen päälle tupakalle.
Naurettiin parhaat naurut
Ne puristuivat timanteiksi."

Viime palaverissa ympäristöjen neuvosto
päätyi pelikoneen formatoinnin kannalle,
uuteen alkuun
Ensin tullaan sulattamaan jäätiköt ja napa-alueet.

Näky palaa kouluvuosilta takaisin.
"Muutama vuosi ja tässä on meri.
Pohjoisnavalle  soudetaan.
Liitutaulu pyyhitään puhtaaksi."



tekijä j4rk10n

Metsä Luonnon kansio

Metsä
Tuntuu hyvälle hävitä suuresta maailmasta
metsän keskelle, elämän keskipisteeseen.
Päästä kuuntelevaan asemaan.



















tekijä j4rk1on

Puisto Luonnon kansio

Vanhat tammet.
Hiljainen mielenosoitus.
Tammien etelänpuoleiset suuret oksistot
kuin kädet nostettu ylös.
Lehdet nyrkkiin puristettu, latvukset maahan katsovina.
Meitä ei kaadeta.

Kujanjuoksu.
Saha ei ehtinyt käynnistyä,
puiden kurkottuessa kohti.
Humisevat oksat, takavarikoivat,
metsurin työvälineet.
Se oli viimeinen yritys hallita puistoa.
Päätettiin antaa sen ränsistyä.

Puiston leafbook kaverit päättivät kuitenkin toisin.

Yhdessä.
Eväsretkelle aikovat naapurit kantoivat eväskoria ja vilttiä puistoon.
Pieni vaiva oli pysähtyä hetkeksi.
Tammien oksat tekivät turvatarkastuksen ja taputtelivat taskut, tarkistivat
kantamukset.
Sahojen varalta.
Tervetuliaishumina ja kiitokset.

Meitä ei kaadettu.





tekijä j4rk1on

Keidas Luonnon kansio

Askelten ruuhka kulkee jalkakäytävillä peittäen kaiken hiekkamyrskynä.
Monimuotoiset kulkuneuvot pärskähtelevät tulva-aaltoina säännöllisesti
liikennevalojen tahtiin.
Nuo jokiuomat jauhavin pyörin, vaarallinen paikka leiriytyä muutamaa
sekuntia kauempaa.

Vihreä tyven yllättäen näkyviin.
Rauhan kuplat pulpahtelevat äänivalliin.
28 reunaviivoittamatonta neliömetriä.
Puluparvi.
Citykanin kolo,
Optimistinen pieni vaahtera jolla tahto kasvaa kaupunkia
vahvemmaksi
Hyvin vaatimaton viheriö ja olematon hiilijalanjälki.

Merkittävä tekijä.
Antaa näkymätöntä tekohengitystä näkeville,
Keidas.














tekijä    j4rk1on

Taivaanrannassa huojuvien kotien silhuetit Luonnonkansio

Taivaanrannassa huojuvien kotien silhuetit.
Linnut lentävät niitä kohden.
Siivet automaatilla kuin eivät osaisi pysähtyä.
Hiljentävät vihdoin vauhtia, kesäasunnot näkyvät jo.

Paitsi niissä kohdissa joista puut on kaadettu.
Metsänhoidollisista syistä.
" Ei voi olla totta, mitä me nyt tehdään."
"Kauhea homma etsiä uusi koti."
"Mä kyllä sanoisin että etsitään ne ketkä tästä on vastuussa ja ne saa
korvata kaiken."
" ja vielä mitä, mennään ja  vedetään turpaan
niinkuin Hitchcockin Linnuissa."
" Se on leffa, pönttö."
" Oliskin pönttö."
" Ei kaverit, nyt vaan etsitään uudet pesäpuut ja sitten pidetään nokat
kiinni koko kesän, ollaan hipihiljaa, siinähän ihmettelevät.

Alkukesä oli aavemainen, hiljainen.
Aamukahviterasseilla odoteltiin turhaan korvat höröllä.
Ensin alettiin puhua että pesimäpuita ei ehkä ole tarpeeksi.
Sitten kiinniteltiin talkootöinä
pönttöjä puihin, parhaisiin kaksi.







tekijä  j4rk1on

Haluaisin rakentaa mökin Luonnonkansio

Metsän tuuli pysäyttää askeleen niille sijoilleen.
Peura joka muotoutui taimikosta,
astelee kevyesti ilman vaivaa.
Jäivät kengät jonnekin?
Iltahämärä katsoo poistuvaa luontokappaletta.
En liikahda tuntikausienkaan päästä.
Kehoa peittää kaarna, juureni kaivautuvat syvälle maahan.
En voi tähänkään kohtaan mökkiä rakentaa.
Tonttia ei voi käyttää.

Eteläpäästä tontti rajoittuu mereen.
Kallioranta muovailee aamun valonsäteistä
aikaa,
täyttää pienetkin rosot ja suolaiset lätäköt.
Elämän suolaiset.
Lämpö tuntuu harmaassa kivikehossani.
Jään tähän ja olen vaan.
Laituria ei voi rakentaa koskaan.
Kuinka voisikaan
olenhan ollut tässä kaiken ajan.

• Tekijä: j4rk1on