Kohderyhmä, elämän kansio

Lähijunan ikkunasta näkee illalla
valopilkkuja siellä täällä.
Rakennusten seinissä, katoilla,
mitä kaikkea valomainoksissa voisikaan lukea.

Vilkaisu kauppakeskuksen suuntaan saa nelikymppisen matkustajan,
raavaan miehen, oluttehtaan kannattajan, 
hieraisemaan silmiään.
Siitä missä ennen loisti kodinkoneliikkeen valomainos, 
alkaa uusien tekstien kavalkadi:

- No.
- Päivä oli syvältä, vai?
- Viikonloppu lähestyy.
- Tilipäivä ensi viikolla.
- Onneksi otit kottia.

Nuoripari toisella penkillä katselee ulos poski poskessa kiinni. 
Toisensa löytäneillä sielunpuoliskoilla on sama näkymä.
Heitä ei mainoksissa näkyvät viestit ihmetytä lainkaan:

- Oma koti.
- Ihania lapsia.
- Tämä on ikuista.

Vanhus tihruilee junan ikkunasta pimeyteen, vaunun etuosassa.
Yrittää saada selvän lukemastaan:

- Muistitko lääkkeet?
- Eläkeläisellä on aikaa.
- Sen pitäisi olla parasta aikaa.
- Mikähän päivä on?

Lähijuna liikkuu ajassa kiskoilla,
maassa joka on liikkuu mannerlaatoilla,
jotka liikkuvat maapallolla,
joka liikkuu avaruudessa,
joka sekin liikkuu.
Siinä sitä kuitenkin istutaan tukevasti paikoillaan
ja on hyvää aikaa mietiskellä,
elämän meno-paluulipun voimassaoloaikaa.
Parempi olla katselematta mainoksia.

tekijä j4rk1on

Politiikka muistuttaa marraskuuta, pakinakansio

Vaalit on taas tulossa.
Eduskuntaan noustaan ja sieltä pudotaan.
Hallitus kootaan ja sitten aletaan taas alusta.
Suunnitellaan jo moneen kertaan tehtyjä erheitä.
Tällä kertaa ne tehdään paremmin.

Sitä voisi jopa vähän maksaa jos joku tekisi ennentekemättömän virheen.
Sellaisen virkistävän ja historiaan jäävän
mutta nykyaikana sellaisia ei enää tehdä.
Se saattaa tosin johtua siitä ettei kukaan vielä ymmärrä
kuinka massiivisia mokia on jo tehty.
Nerous paljastuu usein vasta historioitsijoiden kautta, paljon myöhemmin.
Nyt ehkä vain tuntuu siltä ettei saada harmauteen vaihtelua.

Mitähän kaikki korkearvoiset ja muutkin valtionhallinnon virkamieskoneiston
jäsenet, mahtavat tuumailla tulevista uusista kansanedustajista?
Ollaanko iloisia kun edellisen kauden puupäistä päästään vihdoin eroon.
Arvuutellaanko uuden hallituksen jäsenien nimiä.
Onko virkamiehillä olemassa salainen top ten lista toivekandidaateista.
Onko jopa töp_ten lista niistä joita vähiten toivotaan ministereiksi.

Virkamieskoneistohan tätä maata pyörittää
kuin jättimäistä käkikelloa.
Tasaisin väliajoin ovat poliitikot käen paikalla kukkumassa.
Käki ei sano kukkuu, kukkuu
vaan nattoo tai sottee tai talavivuaroo
tai jotain muuta ajankohtaista,
suoraan kakkosesta.
Käet vievät kaiken huomion ja oikeat viisareiden pyörittäjät ovat piilossa.

Jos oltaisiin oikeudenmukaisia kansalaisia kohtaan 
niin pidettäisiin eduskuntavaalien yhteydessä virkamiesvaalit.
Sekoitettaisiin pakka oikein kunnolla.
Samalla saataisiin tietää mitä vakansseja ja kuinka monta, 
virkamiehillä oikein on ja toisaalta, mitä vakansseja puuttuu.
Sekin on jäänyt hieman epäselväksi.
Rutiininomainen valtion virkamiesohjautuvuus vähenisi 
ja poliitikot joutuisivat nojautumaan enemmän,
vähemmän kokeneempien virkamiesten, olkapäitä vasten.
Oikeita vastauksia ei saisikaan "kuiskaajankopista" vaan repliikit 
olisi itse mietittävä.
Silloin olisi mahdollisuus legendaarisiin mittoihin nouseviin törttöilyihin
ja vielä suurempiin otsikoihin.
Pystyttäisiin luomaan jotain uutta marraskuumaiseen politiikkaan.
Ehkäpä uusi poliittinen ohjelmaformaatti joka on loistanut poissaolollaan.
Grand resigns.

j4rk1on

Äitini vankila, elämän kansio

Äidin vankila on vanha.
Muuten ihan tavallinen ja toimiva.
Hidastunut, hieman rapistunut.
Vanhoissa kuvissa, 
muistoissa,
kaunis.

Onhan elämän jossain vaiheessa,
ollut pieni hitunen,
onnea, 
rakennusaineena.
Se näkyy vieläkin 
voimana.

tekijä  j4rk1on

Keinukalliolle kukkulalle rakennan minä majani, pakinakansio

Keinukalliolle kukkulalle rakennan minä majani

Pitäisikö nyt vaan oikeasti suodattaa eduskunta vaalien alla olevat
kunnallispoliittiset mielikuva-markkinoinnit  pois ja ajatella omilla
aivoilla. 
Lehdissä olleen Keinukallio-uutisoinnin ydin ei ole siinä että
kaikki mukavalta kuulostavat toivesuuntelmat todellakin rakennettaisiin.
Ydin on siinä että aihe on mukava neutraali fiktio, jollaisia on helppo
käsitellä mitenkään poliittisesti ryvettymättä.
Ideointi oli kaikenlisäksi mielikuvituksellisen yksitoikkoista,
epäliikemiesmäistä ja lyhytnäköistä.

No, rannalta on helppo huudella, joten tässä muutama ehdotus alueen
käyttöön.

Keinukallion alue tulisi kokonaan kattaa suurella kupolilla ja ilmastoida
olosuhteet kesälämpötilaa vastaavaksi.
Maailman ensimmäinen Sisäkesäpuisto.
Tämä idea kantaa jo vuosien takaa jolloin ehdoteltiin Keravan keskustan
kattamista.

Tai sitten voitaisiin
Siirtää nykyisen kävelykadun autioitunut pää
tai miksei koko kävelykatu Keinukallioon.
Eräs taho ehdotti urheilumyymälöiden rakentamista alueelle. 
Samaan syssyyn voisi sinne tuupata muitakin kauppoja elintarvikeliikkeistä
vaatekauppoihin.
Ravintolatoimintaakin voisi pyörittää luonnon helmassa myymällä
lenkkeilijöille lenkkimakkaraa ja sillon tällöin tuopposen palautusjuomaa.

Kaukonäköisintä olisi ehkä jakaa Keinukallion alue vastuualueiksi,
kaupunginvaltuuston puoluepaikkajaon perusteella. 
Silloin eri puolueiden kilpailu siitä, kenen vastuualue kehittyy, 
toimii ja näyttää parhaimmalta,
takaisi pitkäjänteisen ja kestävän Keinukallion alueen 
kukoistuksen aikakauden.

tekijä j4rk1on

Kasvatus, elämän kansio

Maailman murheet ovat kuin pikkulapsi.
Niitä saa passata aikuiseksi asti jos niin haluaa tehdä.
Huolehtia ja murehtia.

Kannattaisiko huolestua vasta sitten kun se sinulle sopii.
Jättää maailma joskus oman onnensa nojaan, yksikseen, polkemaan jalkaa,
harjoittelemaan itsenäistymistä.

Kadota itse lepäilemään mukavaan paikkaan.
Ajatukset samalla huojentuen.
Sitten antaa taas ajatusten pikku hiljaa juosta,
kunnes pitää niille välipäivän,
ehkä muutaman kerran viikossa.

Eiköhän se maailma siitä aikuistu.

tekijä  j4rk1on

Ei niin harmaata ettei jotain hyvääkin. elämän kansio

Marraskuun aamuna, muuttuu iättömäksi.
Liikahtamatta  katselee keittiön ikkunasta
ajan lipumista horisontissa.

Hitaita valonsäteitä näkyy harmauden keskellä.
Itse siellä mukana
kaukaisuudessa ja tässä.

Kupillinen kahvia juotu,
keitin onneksi neljä.
Kohtahan se vaimokin herää.


tekijä  j4rk1on

Mielialaflunssa. Virustrilogia osa 3, pakinakansio

Rähinä-mielenosoitus kaupungin keskustassa
epäonnistui täydellisesti.
Mielenosoittajat eivät saaneet millään adrenaliinitasoja ylös. Kenenkään ei
tehnyt mieli ruveta anarkistiksi, hulinoida ja pistää paikkoja remonttiin.
Vihaisia huutoja ei kuultu.
Niiden sijasta kuultiin ystävällisiä tervehdyksiä mielenosoituksen
seuraajille. Vanhukset auteltiin kadun yli. Roskat kerättiin pois kadulta.
Kehuttiin virkavaltaa ja vannottiin että seuraavalle poliisikurssille
varmasti pyritään. Kaikki halusivat erityisesti mellakkapoliisien Facebook
kavereiksi.
Kulkuetta televisioitiin ja mielenosoittajien lausumat putkahtivat ruutuihin.
" hyvin menee"
" kunhan tässä vaan kävellään"
" elämä on ihanaa"
" terveisiä äidille"
Keppien ja kivien tilalle oli mielenilmaisua varten jostain viime hetkillä
hankittu karamelleja, ikäänkuin abi-tyyliin heiteltäväksi.
Ryhmähaleja otettiin koko ajan niin että kulkue eteni noin kilometrin
tunnissa.

Kertakaikkiaan hämmentävä kokemus, erityisesti mielenosoituksen ideoijille
jotka olivat odottaneet kunnon rähinää.
Nyt tämä agitaattorien pienryhmä joka seurasi tapahtumia median
välityksellä 120 kilometrin etäisyydeltä, pääjehun omakotitalossa,
riehui ja kiehui raivoissaan ja epähuomiossa melkein tuhosi tv-huoneen
sisustuksen.
"Mitä hemmettiä tää oikein on, onko ne kaikki kovanluokan anarkistit jotka
värvättiin tarkoituksella rikkomaan ja hajottamaan paikkoja, muuttuneet
lampaiksi tai saaneet lääkityksen kohdalleen? "
" Tää ei ole mahdollista. Kaikkihan nauraa meille"

Mahdolliseksi em. tapahtumat mielenosoituksessa teki pienen pieni
mieliala-virus.
Se oli tarttunut mielenosoituskulkueen osanottajiin.
Ensimmäinen uhri oli väkivaltatuomiota kärsinyt satakiloinen Korsto, joka
oli matkannut lähijunalla, ilman lippua tietenkin, keskustaan.
Pasilan kohdalla Korston vastapäätä istunut papparainen oli pärskäyttänyt
aivastuksen pahaa aavistamatonta kriminaalia kohti 
ja mieliala-viruksia  oli lennellyt monta sataa kriminaalin kyömynenästä sisään.
Virukset olivat vaikuttaneet salamannopeasti.
Korsto oli suivaantuneena nostanut nyrkkinsä lyöntiasentoon ja murahtanut.
" Nyt tulee pappa turp...eikun terveydeksi ja mukavaa päivänjatkoa vaan "
Papparainen oli kiitellyt ihmeissään.

Korsto oli jäänyt junasta päärautatieasemalla ja kävellyt sieltä, euforian
vallassa, mellakoijien salaiseen kohtaamispaikkaan, 
jossa oli määrä tehdä työnjako siitä ketkä rikkoisivat liikkeiden ikkunoita ja ketkä hyökkäisivät poliisien kimppuun.
Palaverin alkuun Korsto oli aivastanut miehekkäästi, 
koko anarkistijoukko sai mielialavirus tartunnan. 
Empatiahyöky alkoi välittömästi.
Yksissä tuumin päätettiin muuttaa mielenosoitus hyväntahdon kulkueeksi.
Plakaatteihin maalattiin hallituspuolueiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen
logoja ja mainoksia.
Marssilauluiksi valittiin Maamme laulu ja Mustan kissan tango, 
jotka kuulostaisivat vahvoilta mutta herkiltä tulkinnoilta anti-anarkistien
iskujoukon tulkitsemina.

Kulkueen keskellä Korsto lauloi ja halasi iloisena parhaita uusia ystäviään, 
naama loistaen, hymy korvissa, puuttuvine etuhampaineen.
Vilpittömästi onnellinen mies.

tekijä j4rk10n

Paras ikäkriisi, elämän kansio

Hiljaiset sekunnit kuuluvat yhä useammin.
Se ei tarkoita että kuulossasi olisi vikaa.
Se voi tarkoittaa että luot äänettömiä hetkiä itse.
Pysähdyt kokemuksen rauhassa
kuuntelemaan tuntojasi.

Maailman vauhti on niin kova että maapallo
näyttää kauempaa katsottuna valtavalta
oravanpyörältä.
Siellä pyörän sisäkehällä juoksee ihmiskunta, 
paukutellen henkseleitään ja mittaillen rasvaprosenttiaan,
Ei pääse eteenpäin,
ikilenkillä ikiliikkujassa.

Sinä saatat hiljentää vauhtia reippaasti,
jarruttaa kokemuksen voimalla.
Jäljelle jää paras ja antoisin
ikäkriisi,
ilman kriitä.

tekijä  j4rk1on

Auringon etsijä, elämän kansio

Ajatus, tajusi päivien valoisan ajan lyhentyneen,
yllättyi kuten joka vuosi.
Aika oli kulunut ajatusta nopeammin.

Kun katsoi tarkemmin niin pöytäkalenterista
tietenkin näkyi päivän lyheneminen.
Aurinko ui kalenterilehden alla.
Nousi joka päivä pinnalle aina vain lyhyemmiksi hetkiksi 
haukkaamaan happea.

Ajatus oli varustautunut edellisvuosia paremmin.
Nyt vitamiinit pitävät virkeänä.
Etelän hedelmien maku herättelee ajatusnystyröitä.
Talvilomalla kylpylän lämmössä ja höyryssä lepää Ajatus, 
baden-baden tuolillaan ja siemailee virkistävää juomaa.
Ei kuitenkaan liikaa ettei takkuile.

Kaamoksen keskellä
valaistunut Ajatus meditoi,
kiinnittyy kesään.
Hetki vihreän luonnon keskellä,
auringonvalon lämmössä.
Ajatus on aurinko

tekijä j4rk1on.