Esihistoriallinen fakta, pakinakansio

Neandertalilainen laumanjohtaja Uurg
istui kuumassa lähteessä, jonka lämpötila oli juuri sopiva, 
paksun nahan omaavalle luolamiehelle.
Uurgin silmät olivat kiinni, ilme raukea.
Olo tuntui mukavalta ja elämä taas elämältä. 
Nenään tuoksui mehevä paistunut villisika, 
jota oli hartaudella grillattu aamusta alkaen, 
äskettäin jähmettyneen laavan päällä.
Samanlaisella laava-alustalla kuumennetaan myös 
vihannekset ja hedelmät 
( neandertaliksi lausuttiin sanalla : wok ) 
juuri ennen pääateriaa.
Uurg kuvitteli mielessään kuinka hän illalla kutsuisi 
kauniin ja hedelmällisen ihastuksensa, 
lauman ykkösnaaraan Aah Aahin kanssaan illalliselle 
ja sitten yökylään. Luvassa  saattaisi olla 
alkukantaista meininkiä. 

Viime päivien stressi, johon syynä oli elämän hektisyys, 
oli laskemaan päin.
Uurg ei jaksanut aina ymmärtää, 
miten tasaisin väliajoin 
tuli uusia ajatuksia sieltä, 
ideoita täältä ja mullistuksia tuolta. 
Ihan tarpeeksi oli tekemistä ruoan hankkimisessa, 
petojen välttelyssä  ja ylipäätään hengissä pysymisessä.
Lisäksi vastuu lauman johtamisesta painoi enemmän 
kuin puunuija, jolla hoideltiin päivittäiset juoksevat asiat 
kuten saaliseläimet ruokapöytään.

Uurgia vaivasi erityisesti, 
matalan mutta jykevän otsan alla 
syntynyt päätelmä siitä 
että muutos tuntui olevan jokapäiväistä, 
aivan kuin pysyvä olotila. 
Muutoksia muutosten perään.
Niinpä hän oli ironisesti nimennyt lauman 
nykyisen asuinluolaston Muutosluolaksi
Tässä hän oli onnekkaasti ja ehkä epäonnekseenkin 
osunut asian ytimeen. 
Osa lauman jäsenistä  ajatteli hänen omaavan 
sellaisia uusia  visioita ja dynamiikkaa joista 
hänellä ei ollut hajuakaan.
 
No, muutamia auringonlaskuja sitten, 
oli lauman nuori neandertalilainen neropatti Pum 
puhunut uudesta keksinnöstään aivastustensa lomassa. 
Pum oli kärsinyt jo puoli kuunkiertoa sitkeästä flunssasta 
ja lauma oli ajanut hänet öisin perimmäiseen luolakäytävään, 
koska kukaan ei jaksanut kuunnella 
sapelihammastiikerin murinaa muistuttavaa kuorsausta.

- Arvoisa Uurg ja lauman muut jäsenet,  oli Pum aloittanut
- Kuten tiedämme on elämä kaikin puolin raskasta 
ja vaaroja piisaa varsinkin yöaikaan. 
Mistäpä sitä pieni Neandertalilainen tietää 
tarpeilla käydessään, mikä peto pusikossa vaanii ja ovatko 
pusikon lehdet sopivia pyyhkimiseen ja onko niissä polttiaista 
tai väkäsiä. Huutaa ei kuitenkaan passaa 
ettei päädy haukkapalaksi.

- Olen tehnyt keksinnön jolla voimme välttää 
ulkona tarpeilla käymisen vaarat. 
Muutosluolassa puhaltavat kohta uudet tuulet.
Kuten tiedämme, taaimmaisen ja pienimmän luolakäytävän 
perällä  ( johon minut on epäystävällisesti ohjattu yöpymään 
viime aikoina ) 
on vaarallinen onkalo joka putoaa pystysuoraan alaspäin 
syvyyteen, jota kukaan ei tiedä. 
Paitsi ehkä serkkuni Pom joka aikoinaan putosi siihen 
kesken piilosilla leikin  ja hävisi sen siliän polun.
Olen öisin kuunnellut onkalosta kuuluvaa ääntä 
ja päätellyt sen olevan veden kohinaa. Varmistin asian  
pudottamalla aukosta kiven,  
ja tovin odoteltuani kuuluikin heikko molskahdus.

- Idea on siis seuraavanlainen jatkoi Pum innostuneena 
päästyään vauhtiin.
- Kun laitamme tuon vaarallisen onkalon aukon ympärille 
muinaisten suurten eläimien luita, 
ei tietenkään pystyyn vaan pitkälleen, 
jotta aukkoon ei voi pudota,
niin meillä on turvallinen paikka tarpeiden tekemiseen. 
Varaamme tarpeeksi pyyhinlehtiä nurkkaan 
ja istuksimme rauhassa. 
Enää ei tarvitse vilkuilla olan yli.

Pum piti pienen tauon ja 
kysyi sitten voitonvarmana.
- Mitäs tuumaatte

Uurg oli laittanut käden otsalleen ja yritti pysyä rauhallisena. 
Hän oli juuri saanut iskostettua porukan paksuihin kalloihin 
sisäsiisteyden merkityksen ja nyt tämä.
- Ei missään nimessä tule onnistumaan niin kauan 
kun minä olen lauman johtaja.  
... uudet tuulet...  Pah.
Haluaako joku muu sanoa mielipiteensä? 

Asuinluolaston länsisiiven asukas Kui nousi ylös ja sanoi
- Mää en ainaskaan ala kykkimä missään pimiäs luolas. 
Ulkon käymine o iha turvallist.

- Samat sanat ja ken ny haluais sonttii omii asuintiloihins. 
Kyl haju tulee iha vimpan päälle paljo, 
säesti toinen länsisiiven asukas Pal.

- Asia on sitten selvä, eli unohdetaan koko juttu,
 päätti Uurg helpottuneena.
 
- Hei älkää nyt viitsikö, tuo on ihan järjetöntä 
muutosvastarintaa, sanoi Pum ja kiihtyneenä jatkoi
- Viimeisten kahdentoista kuunkierron aikana on laumasta 
seitsemän jäsentä kuollut petojen leukoihin ja 
neljä meistä menehtyi yöllä käydessään 
pusikossa tyhjennyksellä. 
Tämä on faktaa, katsotaanpa näitä tilastoja tarkemmin. 
Pum pystytti maahan kolmion muotoon, 
kolme pitkää keppiä jotka oli sidottu nahkasuikaleella 
yläpäästään yhteen.
Sitten hän viritti vaalean nahanpalasen telineeseen. 
Nahkaan oli piirrelty liitukiven palasella tilastohäkkyröitä.
 
Lauman mielenkiinto oli kuitenkin jo siirtynyt 
tarkempiin asioihin, ruokailu painoi päälle.
Pum oli menettänyt momentumin. 
Hän kääntyi kantapäillään ja poistui vaivihkaa 
luidenkeruupaikan suuntaan jossa voisi rauhassa 
analysoida mikä meni pieleen.

Parin kuunkierron päästä Pum valvoi taas yöllä, 
kuten niin monena yönä aiemminkin. 
Lauman jäsenet olivat pikkuhiljaa alkaneet käydä
kyykkimässä taaimmaisessa ja perimmäisessä 
luolakäytävän sopessa. 
Valitettavasti Pum oli määrätty sopen 
vakituiseksi asukiksi
Alussa hän oli tuonut soppeen päivittäin pyyhinlehtiä, 
siivonnut ja kuunnellut lauman jäsenien
tarinoita niistä ja näistä.
Vastapalvelukseksi hän oli pyytänyt pientä korvausta 
ruoan tai juoman muodossa mutta se ei ollut 
kantanut hedelmää. Olivat vain tuhahdelleet.

Pikkuhiljaa Pumin mitta alkoi olla täynnä.
Aivoissa oli kypsynyt ajatus lähteä laumasta. 
Muutaman päivämatkan päässä asui pienempien ja 
sirompien ihmisten ( homo sapiens ) lauma. 
Neandertalilaiset olivat aina vältelleet pienten ihmisten 
laumaa mutta Pum oli tajunnut  että siinä saattaisi olla 
hänen mahdollisuutensa.
Pienet varmasti arvostaisivat hänen 
nerokkaita keksintöjään.

Pum oli laatinut lähestymissuunnitelman.
Ensin hänen pitäisi kysyä mitä ongelmia 
ihan kaikissa asioissa, 
pienillä ihmisillä on. 
Sitten hän kokoaisi kaksi tai kolme ryhmää 
miettimään ratkaisuja ongelmiin. 
Koska jos osaa sanoa ongelman, on melko varmasti 
miettinyt siihen jonkinlaisen vastauksen.
Lopuksi hän esittelisi kaikille ratkaisut yhteenvetona 
ja tulevaisuus olisi taattu.
Pum oli miettinyt iskulauseen 
tulevaa toimintaansa ajatellen.

" Pieni neronleimaus neandertalilaiselle 
mutta suuri salamanvälähdys pienille ihmisille. 

tekijä  j4rk1on

Kirjallinen tehosekoitin, luovuuden salaisuus, pakinakansio

Kantakaupungissa sijaitsevassa arvoasunnossa 
oli hiljaista. 
Könninkellon lyödyt sekunnit 
loikoilivat päiväunillaan kellon sisällä, 
pölyhiukkasten seurana.
Korkeassa olohuoneessa oli sentään liikettä.
Siellä vanhat Nobelin voittaneet kädet
nostivat kirjan, kahdensadan vuoden 
ikäiseltä kauniilta jalopuupöydältä. 
Pöytä oli kirjailija eno-vainaan 
jättämä perintö.
Eno ei ollut välittänyt etiketistä, 
omaisuudesta eikä huonoista uutisista.
Hän oli ostanut pöydän antikvariaatista 
nuorena miehenä suunnilleen samoihin 
aikoihin kun kirjoitti esikoisteoksensa. 
Kirjailijan urallaan hän oli ansainnut melkoisesti 
ja olisi voinut kerätä mukavasti omaisuutta 
mutta oli sijoittanut tienestit 
mieluummin hauskanpitoon.
Kun rahat oli hurviteltu, 
eno oli kirjoittanut uuden kirjan.

Pöydän lisäksi oli eno jättänyt perinnöksi 
siansaksalla täytetyn kirjan.
Enon testamentin mukaan pöytä ja kirja  
kuuluivat yhteen eikä niitä saanut erottaa toisistaan 
ennenkuin ne itse halusivat.
Tuota testamentin kohtaa oli ollut vaikea ymmärtää.

Vanhojen käsien omistaja ei myöskään ollut 
ymmärtänyt kirjan käsittämättömiä sanoja, 
kunnes kerran kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, 
hänen töistä tultuaan kirja oli lojunut lattialla.
Nostettuaan kirjan ja pyyhittyään kannet, 
hän aukaisi sen ja yllättyi.
Siinä oli tarina vailla vertaa. 
Todellinen kuin itse eletty.
Kirjan kansien sisällä,
kirjaimet olivat irronneet ja järjestäytyneet uudelleen.

Kärsivällisesti vanhojen käsien omistaja 
kopioi joka sanan.
Kuukauden pohdittuaan ja puntaroituaan 
hän lähetti tarinan kustantajalle, 
joka innostuneena maksoi ja julkaisi. 
" Kirjailija " eleli leveästi hurvitellen melkein vuoden 
kunnes rahat olivat lopussa.

Silloin muistui kirja jälleen mieleen.
Hän otti sen käsiinsä ja ravisti voimakkaasti.
Avasi kädet täristen.
Uusi tarina oli kiehtova 

Näin oli käynyt vuosi vuoden jälkeen. 
Lukihan kirjan selkämyksessä
"'Ravistettava ennen käyttöä" 


tekijä  j4rk1on

Skotlanninmatka ilman hypnoosia, pakinakansio

Herrat Frank Arrive ja Eugen Dark olivat päättäneet 
ottaa harppauksen mukavuusalueen ulkopuolelle. 
Se ei tarkoittanut anoppilassa käyntiä 
vaan yritystoimintaa ilman suggestion käyttöä. 
He olivat laittaneet hypnotisointiin perustuvan yrityksensä kiinni, 
hypnotisoineet henkilökunnan unohtamaan työpaikan ja palkkasaatavat,
jonka jälkeen he olivat pikaisesti ilmoittaneet vaimoilleen 
yllättävästä työmatkasta Skotlantiin.

Aurinko roikkui hieman horisontin yläpuolella  
maalaten punaiseksi saarta ympäröivän meren. 
Tuulenvire kierteli kaikki pienetkin pensaat ja kivenmurikat 
merkaten reviiriään.
Tislaamo sijaitsi heinällä verhotulla saarella 
joka näytti ylhäältä katsottuna hieman 
viskitynnyrin muotoiselta.  
Saaren puut oli muutamia lukuunottamatta kaadettu 
viskin valmistusta varten jo noin kolmesataa vuotta sitten.

Idylli oli täydellinen, eristäytynyt, lievästi turpeinen ja juovuttava.
Tislaamo-alueen rakennukset näyttivät nekin hieman maistelleen 
vinoine kattoineen ja savupiippuineen.
Paikka oli huomattavasti parempi kuin parhainkaan kesämökki. 
Se oli riittävän kaukana etteivät sukulaiset, raittiusseuralaiset 
ja ei toivotut tuttavat löytäisi perille.

Tislaamon nykyinen henkilökunta oli löytänyt perille 
jo vuosikausia sitten edellisen omistajan aikoina ja jäänyt 
Frankin ja Eugenin hankkimaan viskitislaamoon töihin 
vanhasta tottumuksesta koska eivät osanneet lähteä muuallekaan.
Tämä oli ollut niitä harvoja hetkiä ihmiskunnan historiassa 
kun vanhasta tottumuksesta oli ollut hyötyä.

Torstai:

- Oli hyvä idea ostaa viskitislaamo, Frank sanoi Eugenille, tyytyväisenä.
- Asiassa on sekin puoli että vatsanympärys ei kasva samalla tavalla 
kuin jos olisimme ostaneet olutpanimon, vastasi Eugen jatkaen, 
- Rakkaat vaimomme eivät todellakaan pääse mainitsemaan 
millään tavalla laiskistumisesta tai lihomisesta. 
- Aivan, saunaoluetkin ovat kohta historiaa.
Kipakoiden löylyjen jälkeen tulee olemaan virkistävää siemailla 
kaksikymmentä vuotta vanhaa saunaviskiä tai savusauna mallasviskiä.  

Miehet istuskelivat Suomesta tilaamansa hirrestä tehdyn 
saunamökin kuistilla, kulautellen löylyn jälkeen kylmiä oluitaan, 
koska vielä ei ollut koittanut se historiallinen saunaviskin hetki. 
Tuote piti ensin kehittää ja sitä odotellessa oli juotava olutta.
Joskus on vaan pakko yrittää selviytyä.

- Sitä odotellessa, jatkoi Frank ja nosti olutpullon ylös, 
katsellen sen läpi taivasta.
- Aurinkokin näyttää huurteiselta ja virkistävältä.
Mitä luulet, voisikohan kesäksi kehittää viskisen aurinkovoiteen?
Rannalla loikoilu olisi miellyttävää aurinkovoiteen imeytyessä 
ihoon ja päähän.
Pitäisikö voiteen suojakertoimen mennä viskin iän 
vai vahvuuden mukaan.
Aurinkoviskivoidetta.
No, eiköhän pysytä sisäkehällä.

- Ai niin, huomenna tulee ensimmäinen viskiluokan turistiryhmä 
kierrokselle, muisti Eugen tajuten samalla 
että hän olisi huomenna turistikierroksen oppaana.
- täytyykin tänään illemmalla vielä kerrata 
mitä niille viskisiepoille visertää. 

Perjantai:

Tislaamon edustustila oli täynnä uteliaita viskin ystäviä. 
Hälinä oli melkoinen mutta vaimeni Eugenin kilauttaessa 
äänimerkin kahdella viskilasilla
 
- Tervetuloa Viskin tutummat maut tilaisuuteen, hän aloitti.
- Ensin pieni tietoisku viskin terveysvaikutuksista. 
Ajatellaanpa että otetaan viskiä oluen sijasta. 
Vaikutus on sama kuin jos sohvaperuna tekisi säännöllisesti 
päivittäin intervalliharjoituksen. 
Tämä perustuu pienempiin hiilihydraattimääriin 
ja viskin liikkumaan ajavaan vaikutukseen.
Viskin vaikutuksen alaisena päivittäiset askareet ja kuntoilut 
sujuvat kuin leikiten. 
Vatsa ei ole läheskään niin täynnä kuin oluenjuonnin jälkeen. 
Ei pienintäkään pöhötystä. 
Aivot toimivat huipputeholla ja sanaristikoiden ratkaiseminen 
sujuu mielikuvituksekkaasti leikiten. 
Viskin avulla voi estottomasti hypätä väärien vastausten yli 
ja keskittyä oikeisiin.

- Sitten henkiseen puoleen,
Mentaaliharjoitus viskin avulla tehdään yleensä 
siemailemalla hitaasti kulauksittain. 
Samanaikaisesti mietiskellään joutavia ja saavutetaan 
hyvän olon tunne. 
Harjoitus tekee onnelliseksi paitsi jos viski loppuu kesken 
jolloin se saattaa aiheuttaa haikeutta.
No, kaikesta huolimatta viskin moninaisia terveysvaikutuksia 
ei käy kiistäminen.

Turistilauma kuunteli esitelmää korvat höröllään ja nenät punottaen. 
Lopuksi Eugen sanoi
- Kaikki varmaan arvaavatkin että tämä esitelmä perustuu 
tosiasioihin paitsi niiltä osin jotka ovat hölynpölyä,
joten eiköhän keskitytä tosiasioihin eli otetaan viskiä.
- Loistava esitelmä !!!
- Bravo !!!
- Kippis !!!
Skoolasivat kuuntelijat.

- Maistiaiset menivät sitten hyvin? kysyi Frank
- Joo, esittelin uudet  tuotteemme sanoi Eugen, Ne tosiaankin nuorentavat, ihan kuin tekisi aikamatkan 
vanhoille rallitaipaleille.
Olisitpa nähnyt ne höröllään olevat korvat kun lobbasin.
 
- Tässä viski 96, alkuperäinen kaksitahtiviski vapaakytkimellä. 
Savuinen, hieman katkuinen, pyöreä.

- Sitten viski 99, luotettava kumppani, hyvä näkyvyys, 
ei jätä tielle, kulmikas

- ja lopuksi vielä  900 sarjan luxusviskit 
900 Turbo, 900 Aero ja 900 Cabriolet, urheilulliset vaihtoehdot 
niille jotka eivät tahdo jäädä jalkoihin.

Sitten ikäänkuin pisteenä 900 i:n päälle, myhäili Eugen
Takarivistä nousi öykkäröiviä liikkeitä tekevä käsi ja 
selvästi tuiterissa oleva itseään arvostava ääni kysyi päsmäten. 
- No, sittenhän teiltä varmaan löytyy myös aristokraattinen 940, 
pappamainen kartanoviski.

Odottelin naurunremakan loppumista ennen kuin vastasin.
- Valitettavasti ei, tavoitteenamme ei ole sortua 
minkäänlaisiin mauttomuuksiin... 

tekijä j4rk1on

Virustrilogia osa 3.2 Taiteen todellinen koostumus, pakinakansio

Kaukana lähitulevaisuudessa.

Taide, suurta arvostusta nauttinut ihmiskunnan 
älyllisen kehityksen katalyytti, 
josta on nautittu täysin siemauksin 
tajuntaa avartavana elämyskylpynä, 
on paljastunut biologiseksi elämänmuodoksi. 
Ei siis mitään erikoista tai elämää suurempaa, 
pikemminkin tavallista ja näkymätöntä. 
( 3 x hah + haa )

Tiedemiesten killan taiteenvastainen jaosto 
julkisti tämän hätkähdyttävän 
ja maailmaa muuttavan tutkimustuloksen 
tavanomaiseen tapaansa, 
monotonian oppikirjojen mukaisesti.
Kuivakkaan unettavan tylsästi. 
Siitä huolimatta yksi tiedotustilaisuudessa ollut toimittaja 
onnistui pysyttelemään hereillä, 
kärsimänsä pitkäaikaisen unettomuuden 
( jota tiede ei ollut pystynyt parantamaan) 
johdosta ja lähetti uutisen lehteensä julkaistavaksi.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Sensaatio!!!  
Luomisprosessi alkaa aivastuksella.      

Salaperäinen ja mystisesti uutta luova taide 
on väitöskirjan ja äärettömän tieteellisten tutkimusten mukaan 
paljastunut jokapuolella maailmaa majailevaksi, 
sinne tänne  kulkeutuvaksi, influenssaviruksen improvisaatioksi.
Toiset saavat sen heti  syntyessään, jotkut myöhemmin. 
Monet ovat vastustuskykyisiä ja kärsivät sen oireettomana.

Taideviruksella on laaja oireiden kirjo. 
Joillakin on taideviruksella terästetty aivastus 
aiheuttanut kuvataide-kuumeen.
Joku on saanut vakavia sävelsärkyjä. 
Onpa esiintynyt kuvanveistäjillä neo-renesanssi nuhaakin.
Säälittäväähän se on maailman taiteilijoita ajatellen 
että melkoinen osa neroudesta ja ainutkertaisuudesta 
onkin ensin kertynyt räkänä poskionteloihin 
ja siitä sitten kulkeutunut ihmisten elimistöön, 
aiheuttanut inspiraatiota ja taideteosten muodossa 
jatkanut matkaansa gallerioihin, konsertteihin, tapahtumiin...
... mutta ei hätää, yleensä pelkkä käsienpesu riittää 
taiteellisuuden välttelemiseen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Uutinen pudotti taiteen arvostuksen ihmisten keskuudessa 
alimmalle ja epätoivotulle tasolle. 
Luovan taiteen mystinen luomisprosessi oli paljastunut 
apteekkituotteilla parannettavaksi vaivaksi.
Rokotteita taidetta vastaan alettiin valmistaa.
Rokotteet otettiin neuvoloiden rokotusohjelmiin.

Kukaan ei halunnut sairastua taiteilijaksi.

Taidemuseon työntekijä käänteli tauluja nurinpäin seinille. 
Nappikuulokkeista soi Vivaldin neljä vuodenaikaa. 
Museo oli suljettu toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi 
terveysviranomaisten  määräyksestä.

Työntekijä mutisi tyhjässä museossa itsekseen.
- Näitähän ei kirppareilla sisustuselementeiksi myydä... ... 
en voi uskoa että asiat ovat näin huonosti. 
Mistä sen tietää vaikka tiedemiehet ovat katkeruuttaan 
väärentäneet yksissä tuumin koko influenssa tutkimuksen...
... vielä oikeus voittaa.

Hän väänsi napit kaakkoon 
kuullakseen paremmin lempikohtansa.

...Oikeuden jumalatar voi olla sokea mutta 
kuulee varmasti musiikin. 

tekijä  j4rk1on