Koti lahjaksi, joulukansio

On mukava asua isossa kodissa.

Paljon tilaa krääsälle, 

askareille, kotieläimille, ihmisille.

Tälläisiä koteja ei ole myynnissä,

ne loistavat poissaolollaan asuntoilmoituksissa.

Nämä eletään.

Jokainen päivä kuin huone.

Vuodessa kertyy palatsillinen.

Elämässä, jos tuuri käy,

paljon enemmän.

Olen kotonani jokaisessa päivässä.

Välillä viihdyn, välillä en.

Ei sen väliä.

Se on minun kotini,

vielä kesken, 

rakentelen rauhassa.

tekijä  j4rk1on

Sotalapset siellä jossain, joulukansio

Harmaiden pilvien, 

harmaan maiseman, 

harmaiden mielien yläpuolella.

Paistaa aurinko. 

Sataa näkymätöntä lunta, 

näkymättömille lapsille, 

jotka laskevat pulkkamäkeä.

Lämpimästi puettuina, hyvin ruokittuina, 

äitiensä ja isiensä rakastamina.

tekijä  j4rk1on

Gallerian yhdeksännen huoneen piti olla murtovarma, joulukansio

- Näin alkuun täytyy sanoa 

että yhdeksäs huone 

on kehystetty nerokkaasti,

kaikessa yksinkertaisuudessaan,

loistavilla taideteoksilla.

Huoneessa, 

on jotain silmillä tunnettavaa.

Aisti

vie sen ajatuksiin.

Teos 

herää sanoen jotain uutta.

Paikallani 

katson, olen muualla.

Silmäykset lakaisevat seiniä kuin valonheitin, 

ohittavat nurkan, pysähtyvät.

- Mitä?

Palaavat nopeasti takaisin valaisemaan nurkkaa.

...mutta...katsopas, 

siinä on Joululahjapaketti.

Onko se taideteos?

Ehkä vain viime hetkellä ostettu lahja, 

valmiiksi paketoituna.

Käärittynä toiveeseen hauskasta yllätyksestä

ja nauravista silmistä.

Niin tai näin 

tekisi mieli vilkaista kenelle se on.

Vai onko se sittenkin... 

lahjakkaan taiteilijan 

lahja katsojalle.

Hiljennyn ja keskityn, 

alan ymmärtää nerokkuuden,

syvällisen sanoman piileksimässä,

nurkassa nököttävässä paketissa.

Se päihittää mennen tullen 

Picassot ja Matisset.

Sitten häiritsevästi kuuluvat nopeat askeleet,

ne tulevat oviaukkoon, 

juoksevat lahjan luo.

Nuori perheenisä tukka sekaisin, puuskuttaen 

- Tännehän mä sen unohdin.

Vie lahjan mennessään.

Taidevaras.

tekijä  j4rk1on

Pimeän aineen koostumus, joulukansio

Jotain kaunista
on mustassa joulussa
kuin avaruuden pimeää ainetta,
jota fyysikot pohtivat,
jonka maallikot tietävät.

Se koostuu hiljaisesta eletystä ajasta,
joka ei palaa
mutta tulee takaisin
Jouluna.


tekijä  j4rk1on

Kuun lumi, joulukansio

Tuulen havina,

aavelehdissä puiston puissa,

odottaa kuun valoa.

Puiston puut 

nuo paikallaan pysymättömät ADHD:t

eivät malta odottaa, 

niillä on hiljaista tietoa.

Kuun valo tuo pakkasen ja lumen.

tekijä  j4rk1on

Todellisuuspakolainen, elämän kansio

Aamun lehdessä kiinnitti huomion
pari iloista sanaa,
ihan tavallisia, 
ei mitenkään lauseesta erottuvia sanoja.
Ne saivat hyvälle tuulelle
aamukahvia juodessa, 
paahtoleipää mutustellessa.

Kaikki muut uutiset, 
palstatilan täytteet 
talouskriisi, 
luoksemme tullut lähi-itä, 
ympäristökatastrofit, 
järjettömän kiireisen elämän mainokset,
haihtuivat näkymättömiksi.

Eihän niitä sanoja oikeasti ollut,
halusin vain olla hyvällä tuulella.
Keksiskelin sanojen tilalle toisia sanoja. 
Sodan tilalle kuvittelin rauhan,
itsemurhapommittajan tilalle kätilön.
Kuolonuhrien tilalle uudestisyntyneet.
Irtisanomisien tilalle työvoiman palkkauksen.
Lento-onnettomuuksien tilalle 
hyvän onnen matkailun.
Sairauksien tilalle terveyden,
stressin tilalle onnellisuuden.

Sitten taittelin lehden siististi,
heitin sen lehtiroskikseen, 
hyvine uutisineen.
Kuka huonoja uutisia kaipaisikaan? 

tekijä  j4rk1on

Kellon liikaa aikaa? mietekansio

Sain ranteeseeni kellon joka hidasti aikaa.
En kuitenkaan pitänyt sitä kuin kerran. 
Sen hinta oli liian korkea ja lisäksi 
se oli täysin arvoton.
Huonotkin päivät 
tuntuivat ikuisuudelta. 

tekijä  j4rk1on

Sydän lyö takaisin, elämän kansio

Kaikki tämä terrorismi 
haluaa viedä meiltä sydämen,
asentaa epävarmuuden tilalle.

Se ei ole mahdollista 
sillä sydän pysyy ja lyö 
ilman pelkoa. 



tekijä  j4rk1on

Entä, elämän kansio

Jos maailmankaikkeus
toimii ajatuksilla. 
Ammentaa energiansa 
hyvästä ja puhtaasta rakkaudesta.  
Taantuu 
vihan ja pahan mietteistä.

Ei mikään mahdoton ajatus.

Ajatuksesi 
saavat sinutkin toimimaan, 
joskus ehkä jonkun muun. 

tekijä  j4rk1on

Laadi itse horoskooppisi, elämän kansio

Anselm uskoi kovasti horoskooppeihin 
mutta luki silti pienellä varauksella vaimonsa Justiinan, 
hänelle henkilökohtaisesti laatimaa horoskooppia.

Huomenissa on Jupiter melko siistissä 
ja puunatussa kulmassa Plutoon. 
Saatat saada vieraita joltain lähipaikkakunnalta. 
Kyseessä voivat olla puolisosi vanhemmat.
Tunnet suurta innokkuutta siivousta kohtaa 
ja annatkin puolisollesi täydet työnjohto oikeudet 
suorittaessasi em. askareita.

Ylihuomenna on kotiisi mahdollisesti tulossa 
Marttakerhon virkkausjaosto joten on viisainta 
pysytellä ilta vaikka keilahallilla.
Sielläkään ei muuten kannata lausua 
Marttakerholaisista mitään pahaa tai arvostelevaa 
sillä kahvion myyjättären äiti kuuluu Marttoihin.

Viikonloppuna on mahdollisuus firman pikkujouluihin 
mutta valitset ritarillisesti autonkuljettajan osan 
viedessäsi ja hakiessasi vaimosi teatteri-iltaan.
Näin voit samalla kuitata viimevuotisen 
pikkujoulureissun örvellykset unohdetuksi.

Lopuksi
kannattaa varoa viisastelemasta horoskoopin laatijalle 
sillä se voi aiheuttaa yöllistä yksinäisyyden tunnetta 
olohuoneen sohvalla.  

tekijä   j4rk1on

Tämäkin vielä, syyskansio

Ajattele jos saisi vietyä puun
ison lehtipuun,
vaikkapa  koivun, 
etelään talveksi.
Istuttaa sen sypressien joukkoon turistiksi.
 
Siinä olisi puulla miettimistä
että milloin ne lehdet tarttis pudottaa.


tekijä  j4rk1on

Enemmän kuin paljon, elämän kansio

Syntymäpäivän yötaivaalla
valaisevat kirkkaat tähdet.
Ne ovat oikeassa asennossa 
ja tarkemmin katsoessa
muodostuu niistä luku 56.
Se merkitsee että lokakuun 14 päivä 
on täynnä loisteliasta aikaa.
Loisteliasta niin että voin elää
tämänkin päivän perheeni kanssa, 
terveenä ja hyvällä mielellä.
 
Eikö olekin aikamoinen 
syntymäpäivälahja? 
Kiitos siitä. 

tekijä  j4rk1on

Politiikan nerot, tollot ja äänestäjät, mietekansio

Mikä on helpompaa ihmiselle?
Olla väärin ymmärretty nero?
Olla oikein ymmärretty tollo? 
Vai kuulua harmaaseen massaan?

Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa 
henkilö ei saa ympäristöltään hyväksyntää,
pikemminkin väheksyntää.

Nero ja tollo karttelevat jopa toisiaan.
Neron mielestä tollo on tollo.
Tollo ei taas oikein ymmärrä 
väärin ymmärrettyä neroa.

Jos ei ole kumpikaan edellämainituista
on todennäköistä että
kuuluu suureen harmaaseen massaan.

Se on loppupeleissä parasta mihin voi kuulua, 
sillä harmaa massa on kautta aikojen 
ollut aliarvostettua.
Ajatellaan vaikka esimerkiksi aivoja, 
joiden harmaa massa on vastuussa 
perimmäisestä älykkyydestä.
Harmaan massan tehtävä on 
pitää järki päässä, jalat maassa.


Samoin väkijoukosta koostuva harmaa massa 
ymmärtää kaiken oleellisen, parviälyä käyttäen. 
Ihminen on laumaeläin.
Kuulumalla parveen, voi harmaan massan suojissa  
elää hyvän elämän. 
Saavuttaa huomaamattomat omat tavoitteensa 
ja nauttia hissukseen jokaisesta hetkestä
ihmetellen
kaikenmaailman nerojen ja tollojen tempauksia. 

tekijä  j4rk1on

Vapaus, elämän kansio

Yksi sana

tekee särön maailman kuoreen.

Vapaus

- Pääsikö se unohtumaan?

- No joo ja ei

mutta nyt on ehkä parempi

kun hiukan ymmärtää

millaista vapaus on.

- No millaista?

- On vapautta 

herätä levänneenä, 

on vapaus mennä ajoissa

nukkumaan.

On vapautta kuunnella muita 

ja vaientaa hetkeksi oma ego.

On vapautta saada rakastaa

perhettään ja lähimmäisiään.

- Mitä ihmeen vapautta

tuollainen on?

Kuka vain voi olla tuolla tavoin 

" vapaa "

- Niin... oletko?

- Vaikea kysymys, kiperä vastata.

- Vastaa sitten kun ehdit...

Sillä välin olen iloinen että pääsin alkuun.

Vapaus ei lopu.

tekijä  j4rk1on

Mitä mieltä olet? Elämän kansio

Jos hyviä uutisia 
kuulisi koko viikon,
koko vuoden,
elämän.

Jos uutiset jotenkin muuttuisivat
matkalla aisteista tietoisuuteen, 
puhtaan mielialan ansiosta.

Jos maailma olisi sama kuin ennenkin
ja sinä olisit muuttunut.

Olisiko se hyvä? 


tekijä  j4rk1on

Oivallus,elämän kansio

Ei mikään 
tunnu paremmalta päivältä 
kuin ihan tavallinen päivä.
Herätä ja juoda tavallista aamukahvia. 

Olla ihan tavallinen perheenisä.
Haaveilla tavallisia haaveita.
Nauraa tavallisille asioille.
Murehtia tavallisia murheita.

Sillä tavalliset asiat 
ovat juuri sopivan kokoisia.
Tavallisen helppoja ja tavallisen vaikeita käsiteltäviksi.
 
Monelle tavallinen elämä on haave.
Minulla se on nyt ja toive. 


tekijä j4rk1on

Syyskuun kolmantenatoista on kaikki mahdollista, elämän kansio

Parvekkeellamme kävi aamulla, 
niinkuin koko kesän ajan on lennellyt, 
oma mehiläisemme.
Se tutki tarkasti kaikki kelloköynnösten kukat, 
yrttipurkin,
keräten mettä ja varmasti itsekin vähän 
nälkäänsä naukaten.

Jos sattuu olemaan sen lentoreitillä 
se pörrää hetken naaman edessä 
tunnistamassa odottamattoman esteen,
sitten morjenstaa etujalallaan, 
lentää ohitse työn touhuun.

Mitäpä sitä turhia murehtimaan.
Aurinko paistaa ja kesä jatkuu. 

tekijä j4rk1on

Virustrilogia osa 3.3 Musiikki, pakinakansio

Aarno Sävelius istui konserttisalin etummaisessa penkkirivissä.
Salin olisi pitänyt olla tyhjä, hiljainen ja suljettu
mutta mitä vielä.
No, olihan se sitä jos joku muu olisi sattunut sinne vilkaisemaan
mutta Säveliuksen aisteilla tarkasteltuna salissa kävi kuhina.
Hän näki edessään filharmoonisen hieman maanisen
mielikuvitusorkesterin, joka oli soitellut
hänen kanssaan ja johdollaan lapsuudesta saakka. 

Kaikki oli alkanut eräänä aamuna viisivuotiaan
tulevan säveltäjän herätessä toipilaana vuoteestaan. 
Nenä ei enää valunut ja kuumeesta oli vain rippeet jäljellä.
Rankka influenssaviruksen muunnos, musiikkivirus,
oli jyllännyt pikku Aarnon aivojen läpi ja tehnyt
niiden kuvittelu- ja musiikkikeskukseen voimakkaita säätöjä.
Niinpä Aarno tuijotti silmät ymmyrkäisinä,
alle kouluikäisistä nappuloista koostuvaa mielikuvitusorkesteria, joka esitti pientä kansanlaulua niin upeasti että hän luuli
kuolleensa ja päässeensä taivaaseen. 
Niin ei ollut onneksi käynyt,
vaan suuri hetki oli koittanut.
Käpylehmät olivat vaihtuneet nuotteihin.
Lisälahjana musiikkivirukselta Aarnolle tulisi murrosiässä
kehittymään täydellinen muisti kuulemansa musiikin suhteen.

Nyt konserttisalissa muusikot virittelivät soittimiaan
ja järjestelivät nuottipapereitaan.
Basisti huokaili itsekseen 
- Olisi vaan pitänyt uskoa itseensä.
Nyt voisi olla jossain mukavassa räkälässä,
pienessä nousuhumalassa jammailemassa jatsia
perivihtiläisellä asenteella
mutta tässä sitä vaan valmistaudutaan musisoimaan,
ylikoulutettuna nuottiavaimen haltijana.
Voi pyhä Pastorius sentään.

Sellistit kertoivat toisilleen vankilavitsejä.
Lyömäsoittajat mojauttelivat lähistöllä olevia soittimillaan.
Torviosaston muusikot näyttivät yhtä hölmöiltä kuin ennenkin.
Ilmeisesti Länsi-suomesta kotoisin oleva pianisti
katseli lumoutuneena nuottejaan.
Hänen mielestään oli pieni ihme että musiikki
kuulosti niin tuoreelta vaikka nuotit kirjoitettu
vuosia tai vuosisatoja sitten.

Tämähän alkaa mennä mahdottomaksi.
Nyt saa riittää, päätti Aarno ja nousi penkistä ylös,
asteli ripeästi kapellimestarin korokkeelle
ja napautti tahtipuikollaan
kolme painokasta kertaa.
Saliin tuli hiljaisuus.
- Ryhdytäänpäs nyt töihin, arvoisat orkesterin jäsenet.
Ovatko kaikki paikalla?
Kysymys aiheutti naurunpyrskähdyksiä.
Jostain kuului hiljaisella äänellä kommentti
- Niin että onkohan säveltäjällä kaikki muumit laaksossa vai?

Aarnon käämit alkoivat pikkuhiljaa savuta,
äkkipikainen luonne kun oli.
- Selvä, onko täällä jollain katoamishaluja.
Voin järjestää asian heti.
Hiivatin kiittämättömät mielikuvitusoliot!

- Mitäs jos itse olet jonkun henkilön mielikuvituksen tuotetta,
hiljaisen äänen esittämä kysymys kierteli rauhallisesti salissa.
Ääni jatkoi,
- Minne haluaisit kadota?
Suurkaupunkiin vai maaseudulle,
pakolaisleiriin vai yleisurheilukilpailuihin.
Vai oletko jo kadonnut tänne konserttisaliin,
kauas maailman murheista ja epämiellyttävistä asioista.
- Suu poikki ja heti, tiuskahti Aarno ja jatkoi,
sinähän vitsikäs veikkonen olet
mutta täällä sitä ei kaivata. Olet väärällä alalla.
Komiikkaa on vaikea tehdä maailmaa parantamalla,
siihen pystytään vain vaalien alla...
...ahaa
...olisihan se pitänyt heti tajuta.
Terve järkihän se sieltä piilosta huutelee,
tuo onneton hahmo
joka ei ymmärrä musiikin luomisprosessista
yhtikäs mitään. Täysin taiteeton tapaus. 
Onneksi on äänenvaimennin mukana.

Aarno kaivoi taskumatin esille ja otti kulauksen
20 vuotta vanhaa mallasviskiä.
Terve järki yritti vielä.
- Nyt sitä turvaudutaan viinaan kun ei muuhun pysty,
täysin mielikuvituksetonta.
Aarno otti toisen, pidemmän ryypyn ja höristeli korviaan.
Mitään ei kuulunut. Bravo.
Tinnuttaja oli kadonnut.

Aarno katseli tyytyväisenä korokkeeltaan
omaa sinfoniaorkesteriaan,
kaikki odottivat merkkiä valmiina.
- Tänään on vuorossa ihmeellisen improvisoinnin maailma. 
Jätetään nuotit telineisiin ja katsotaan kauemmas.
Kuka haluaa soittaa uuden teeman, omasta päästään. 
Herra basisti, juuri te, jolla on Old school paita päällä,
olkaa hyvä, soittakaa sitä mikä tuntuu hyvälle.

Basistin sormet alkoivat varovasti näppäillä uutta teemaa, joka innokkaasti liikutti hänen sormiaan päästessään vapauteen.
Du dum dum dum, da dam dam dam.
Basson matalat äänet pyörteilivät ulos kaikukopasta
ja putsailivat vaikkuja korvista.
- Loistavaa, sitten jouset, liittykää säveleen.
Jouset alkoivat maalata tupakansavuisia sävelvalleja saliin
luoden hämyisän ravintola tunnelman viisikymmentäluvulta.
- Sitten rytmiryhmä, luokaa uusi rytmi.
Brasilialainen sademetsä ympäröi äänimaiseman
naksahduksineen, kumahduksineen,
papukaijoineen ja tapiireineen.

- ja te kaikki muut, tulkaa mukaan sitten kun olette saaneet
vision mistä on kysymys.
Aarnon ääni kohosi korkeuksiin hänen kehottaessaan
mielikuvitusorkesteriaan eksymään uusiin ulottuvuuksiin.

Säveltäjän tarkka korva erotti huilistien suunnalta tulevan
virkamiesmäisen itsepäisen,
omaan tahtiinsa kulkevan sävelkuvion
joka toi mieleen veroilmoituksen täytön.
Huilujen käärmeenlumoajamainen hypnoosi
sai viereiset soittajat kaivelemaan kuvettaan
hyvänä aikomuksena maksaa verot jo etukäteen. 
- Loistavaa!! Kyllä aina yksi verovirkailija joukkoon mahtuu,
Aarno iloitsi elämän monimuotoisuudesta

Muodostui kahden tunnin mittainen teos
jollaista ei ollut vielä missään esitetty,
Eikä tultaisi esittämäänkään, jollei Aarno olisi kirjoittanut
sitä seuraavien päivien aikana nuottipaperille,
täydellisen muistinsa avustuksella.

Television kulttuuri-uutisten lähetyksessä
kirpputori löytöihin kääriytynyt
mutta jollain tapaa tyylikäs kulttuuritoimittaja neitonen kysyy
- Vuoden säveltäjä kilpailun voittaja 
Aarno Sävelius. Huimaavalla teoksellanne Jazzklassinen
olette luoneet kuulijoille jotain sellaista
mistä kukaan ei osannut edes uneksia.
Mistä ideanne löytyvät. Pakerratteko yömyöhään
kirjoituspöydän ääressä miettimässä mestariteoksianne
vai onko teillä kenties salaperäinen muusa
innoittamassa ideoiden syntyä.

- Minulla on aina bändi matkassa,
Aarno sanoi naputtaen etusormella ohimoaa.
 Kokoonpanoon ei ole tullut muutoksia, 
pieniä erimielisyyksiä on toki silloin tällöin
mutta ilman niitä kehitystä ei tapahdu.
Ihmisen mieli toimii kuin sinfoniaorkesteri,
se soittaa mitä sävellät ja tekee kaikesta musiikkia
mielikuvituksen voimalla.

tekijä  j4rk1on

Mistä elämä nykyaikana tulee? Elämän kansio

No, jos mainoksia katsoo niin ostamisesta.
Jos uutisia kuuntelee niin 
reaaliaikaisista tapahtumista
ja jos FB:ssä pyörii niin sähköisinä näkyvistä kavereista.

"Elämä" voi kuitenkin kadota takaisin 
sinne mistä se on tullut.

Kokeile joku päivä...
sulje kaikki medialaitteet 
nauti hiljaisuudesta
vapauta sisäinen kovalevysi.

Kyllä tekee hyvää
elää pieni hetki
ikiomaa elämää. 

tekijä  j4rk1on

En mitenkään, elämän kansio

Miten voisin ajatella että maailmankaikkeudessa 
on vain paljon tyhjää, jonkinverran galakseja, 
pienen syrjäisen ihmiskunnan henkselien paukuttelua, 
fysiikan lakeineen ja sellaisineen,
eikä mitään muuta.

Että syntymä olisi vain tilastomatematiikalla 
laskettavissa oleva sattuma. 
Ettei kukaan olisi toivottu
vaan kosminen pienen pieni vahinko.
Eikä olisi mitään tarkoitusta, 
tehtävää, 
suunnitelmaa tähän elämään.


tekijä  j4rk1on 

Ei mitään hätää, elämän kansio

Ensin hieman mietityttää istua puupenkillä, 
tumma puku päällä, katselemassa ei mihinkään. 
Hiljaista puhetta korvakäytävissä, 
vaienneen vakavia muistoja.
Valkoisille kiviseinille heijastunutta elettyä elämää.

Yllättävä tunne ettei osaa tuntea, valtaa ajatukset.
Kyynisenä miettii 
... mitä ruokaa pitää tänään kaupasta ostaa...
... ehdinkö kauppaan jos jätän kahvit väliin...
... laitan saunan illalla lämpeämään...
... ai niin, se lehtitilaus... 

Kyynisyys kuitenkin katoaa kuten kaikki naamiot, 
joita pidetään vain hetki. 


- Kyyneleet, kuinka ne joutuivat silmiin?

- Sydän valmisteli ne matkalle
hyviä neuvoja antaen.
Sydän neuvoi olemaan eksymättä 
paikallaan pyöriviin ajatuksiin.
Se neuvoi myös varomaan jäämistä 
muun maailman ulkopuolelle 
ettei joutuisi yksin 
elämään tunteen sisällä.

- Kuuntelivatko kyyneleet?
- No eivät.

- Muistivatko?
- Kyllä.

- Miten?
- Sydämellään ja silloin, minäkin muistin. 


tekijä  j4rk1on

Internet-r@il, pakinakansio

Nykyään verkon välityksellä pääsee
vaeltamaan etiäisenä maailmanlaajuisesti.
Ihmiset tutustuvat ja tapailevat sähköisesti ympäri maailman
ja aikaa siihen kuluu ehkä vain muutamia sekunteja.

Mutta mitäs jos todella pystyisi liikkumaan
virtuaalimaailman nopeudella 

Sci-fi maailmassa se on jo historiaa mutta nyt olisi tarvetta
oikeasti keksiä Internetr@il verkko,
jonka kautta voisi fyysisesti siirtyä hetkessä
toiselle puolelle maailmaa.
Ehkä flunssan kourissa jos virusturva ei olisi kunnossa.
Ehkä ilman matkavaluuttaa jos käyttäisi piraatti-ohjelmia
mutta kuitenkin ihan ilmielävänä itsenään.

Olisi mielenkiintoista nähdä miten maailman populaatio
asettuisi uudelleen. 
Näyttäisikö meininki heinäsirkkaparvien pörräämiseltä.
Olisiko suomalainen pikkukaupunki jonain aamuna
täynnä intialaisia nettimatkailijoita jotka 
tyhjentäisivät kaupat ja jättäisivät jälkeensä
suuren läjän roskaa ja pari piikkimattoa.

Vai noudattaisivatko nettimatkailijat hyvän käytöksen etikettiä
ja kaupunkien nähtävyydet pursuisivat uteliaita verkkomatkailijoita
kameroineen räpsimässä ja tuliaisia ostamassa.

Jos kenttää riittäisi, niin luontokin ehkä alkaisi kiinnostaa.
Erämaihin ja luonnonsuojelualueille putkahtelisi porukkaa
päivittelemään äimän käkiä.
Varakkaiden ja köyhien välinen raja hälvenisi matkustelun suhteen. 
Kuka vaan pääsisi maailmalle 
verkon välityksellä.

Tottakai ihan henkilökohtaisimpien reviirien eli kotien
henkilöpalomuurit olisivat tiukoilla asetuksilla.
Eihän kukaan haluaisi kutsumattomia vieraita.
Jääkaappi tyhjenisi nopeasti jos aamupalalle
putkahtaisi kutsumaton sukukokous.

Jotkin asiat, esimerkiksi avioerot, saattaisivat yksinkertaistua,
sillä eron tullessa ajankohtaiseksi,
voisi pääkäyttäjä näppärästi poistaa kodin käyttöoikeudet puolisolta.

Erinomaista olisi jos siirtyessään paikasta toiseen saisi samalla
päivitettyä ulkoisia ominaisuuksia itseensä.
Kuten esimerkiksi hoikkuuden.
Siirtyessä paikasta toiseen jättäisi ylimääräiset läskit siirtämättä. 
Se saattaisi kuitenkin jättää ikävää sotkua lähtöpaikalle,
joten ehkä olisi siistimpää kehittää sovellus jolla ylipainoiset
voisivat siirtää ylimääräiset kilot alipainoisille.

Tietenkin rasvaimu- ja  muu ylipainoteollisuus menisi konkurssiin
mutta niillähän on nykymaailmassa jo liikaakin painoarvoa.

Uhkakuvana tälläisessä vapaassa liikkumisessa
olisi tarttuvien tautien leviäminen
ja terroristien sujuva liikehdintä kohteisiin.
Niitä vastaan olisi internet- r@il järjestelmään
kehiteltävä suodatinsovelluksia joilla viruksien- ja pommienkantajat
voitaisiin eristää karanteeniin ja ehkä puhdistaa
fyysisesti tai henkisesti.
Pahimmassa tapauksessa tietenkin deletoida.

Mutta mitäpä noita uhkakuvia murehtimaan.
Toivottavasti ihmiskunta pystyy nopeasti kehittämään
tämän täydellisen liikunnanvapauden kaikille,
jotta pääsisimme pois nykyajan virtuaalimaailman
kiireisestä paikallaan nököttämisestä.

- Veni, vidi, wifi.


tekijä  j4rk1on

Katsomatta, elämän kansio

Parvekkeella
Heinäkuun iltana 2015.
Aurinko on laskenut,
sen kuulee,
pääskyset eivät lennä.

Äänet ympärillä.
Parkkitalossa joku huoltaa moottoripyörää,
välillä starttailee,
sitten lähtee ajamaan kohti hyvää oloa.
Moottoritien kohina ja yksittäiset kaahaukset
Junaradan äänet; kilinät ja kolinat.
Yksittäiset sanat ja huudahdukset lähitaloista ja pihoilta.

Mietin silmät kiinni,
kuinka moni äänistä,
viikon päästä, 
vuoden kuluttua,
sadan vuoden jälkeen, vielä kiirii.

Pitäisikö nyt vaan kuunnella ja rakastaa,
korviin kuuluvaa elämää. 

tekijä  j4rk1on

Toimii 3, pakinakansio

Pohjolan kesän ja talven edut.

Kylmä sää viivästyttää sadonkorjuita ja marjanpoimuita 
mutta silti on parempi että kesällä on kylmää ja sateista
jos vertaa vaikka lämpimiin maihin.
Niissä on ollut kuumaa ja sotaista.

Kylmässä kesässä on etunsa.
Täällä voi rauhassa pohdiskella kotimaan 
ja myös muiden maiden asukkien ongelmia ja jos tulee vilu, 
voi hetkeksi mennä saunaan löylyttelemään.

Tuumailemaan että
mistähän viha-viljelmiltä niitä aseita 
siellä lämpimässä oikein putkahtelee?
Kyllähän jonkun täytyy ne pyssyt 
sinne hedelmälliseen maaperään istuttaa.

Vaikka luulisi ettei kukaan haluaisi 
niin vaarallista satoa kylvää.
Tai jos kylvää niin korjuu olisi hyvä tehdä niin 
varovaisesti ja huolellisesti kuin mahdollista.
 
Aseteollisuuskin korostaa korkeaa moraalia, 
tuotteidensa vastuullista käyttöä ja vähintään kohtuukäyttöä.
Palveluissa löytyy, viimeisimpänä kehityksen kärkenä, 
auttava puhelin johon voi pirauttaa jos panokset on loppu, 
ase ei toimi tai alkaa jäädä häviölle taistelukentällä.

- Jos makaat haavoittuneena taistelukentällä, näppäile 1
- Jos aseessasi on tekninen vika, näppäile 2
- Jos olet hyökkäämässä vihollisleiriin mutta et tiedä 
   onko se moraalisesti oikein, näppäile 3
- Nauhoitamme kaikki puhelut palvelun parantamiseksi.
jne.

Pyssyihin ja ohjuksiinkin kehitellään luultavasti lähitulevaisuudessa 
myös käsien pesevät varoitusmerkinnät.
" Aseen käyttö voi tappaa "
" Siviilien ampuminen on kiellettyä "
" Tiesitkö että ohi ampuminen voi aiheuttaa vakavia traumoja "

Kaikki meidän ihmisten parhaaksi.

No, onneksi on sää.
Tosiasia on että maapallon lämpimillä alueilla 
on aseellisia konflikteja enemmän kuin kylmillä alueilla.
Vaikuttaa siltä että tulevaisuudessa meteorologien ja sään 
vaikutus maailmanrauhaan on suurempi 
kuin minkään muun tahon.
Onneksi viime aikoina on uutisoitu vuonna 2030  
alkavasta pienestä jääkaudesta.
Toivottavasti siitä tulee erittäin kylmä jakso.
Fysiikan lakien mukaan mitä kylmempi on sitä hitaammin 
aine liikkuu.
Sama pätee ihmisiinkin. 
Paksut toppavaatteet päällä ja kolmenkymmenen asteen pakkasessa 
malttaa miettiä tarkemmin asioita 
välttääkseen energiaa kuluttavaa hätiköintiä.
Sotatantereelle ei heti viitsi lähteä liipasinsormea palelluttamaan.

Niin että tervetuloa, jääkausi!

tekijä   j4rk1on

Aavekaupunki, elämän kansio

Täällä toteutuu aikuisena, 
lapsuuden suuri haave näkymättömyydestä,
sarjakuvasankarien tapaan.

Kaupungin valot muuttavat asukit 
varjottomiksi, häive-ihmisiksi.
Kukaan ei näe.
- No, väärin.
Onhan lipuntarkastaja, 
hän ei missaa sinua koskaan,
hänelle olet jotain konkreettista.

Suojatien päässä odotellaan että pääsee yli.
Kuljettajilla on jalankulkijoita hylkivä näkökenttä.
Voit sekoittua raitoihin.

Paikoissa joissa jonotetaan,
saat näkyväksi tekevän numeron.
Numerolappu kourassa 
palvelutiskillä, 
häivähdät hetken ajan 
verenä ja lihana
mutta persoonana et.

Kaikki tämä olemattomuus
on helpotus.
On niin näppärää olla yksin
kaikkien keskellä. 
Tuntuu omalta hyvältä.

Tätä ei muunmaalaiset voi käsittää.
...olen suomalainen.

tekijä  j4rk1on

Sekunnin mittainen elämä, elämän kansio

Jokainen niistä on yksilö.
Toisenlainen kuin toiset.
Kaikki ne rientävät historiaan
vanhenemaan.
Paitsi se yksi sekunti
joka tasapainoilee taitavasti trapetsilla
eläen tässä hetkessä
vuodesta toiseen.
Se on koko ajan hermolla
ikäisenäsi.
Välillä onnellisena, välillä surullisena
joskus muuten vaan.

ja sinulla on aina hitunen omaa aikaa. 

tekijä  j4rk1on

Haikea lähimenneisyys, elämän kansio

Tänään maanantaina 
tämän kesän vuosilomani sekunnit ovat kadonneet. 
Jään kaipaamaan niitä, 
niin hyviä ne olivat 
ja niin hyvin ne kuluivat. 


tekijä  j4rk1on

Esihistoriallinen fakta, pakinakansio

Neandertalilainen laumanjohtaja Uurg
istui kuumassa lähteessä, jonka lämpötila oli juuri sopiva, 
paksun nahan omaavalle luolamiehelle.
Uurgin silmät olivat kiinni, ilme raukea.
Olo tuntui mukavalta ja elämä taas elämältä. 
Nenään tuoksui mehevä paistunut villisika, 
jota oli hartaudella grillattu aamusta alkaen, 
äskettäin jähmettyneen laavan päällä.
Samanlaisella laava-alustalla kuumennetaan myös 
vihannekset ja hedelmät 
( neandertaliksi lausuttiin sanalla : wok ) 
juuri ennen pääateriaa.
Uurg kuvitteli mielessään kuinka hän illalla kutsuisi 
kauniin ja hedelmällisen ihastuksensa, 
lauman ykkösnaaraan Aah Aahin kanssaan illalliselle 
ja sitten yökylään. Luvassa  saattaisi olla 
alkukantaista meininkiä. 

Viime päivien stressi, johon syynä oli elämän hektisyys, 
oli laskemaan päin.
Uurg ei jaksanut aina ymmärtää, 
miten tasaisin väliajoin 
tuli uusia ajatuksia sieltä, 
ideoita täältä ja mullistuksia tuolta. 
Ihan tarpeeksi oli tekemistä ruoan hankkimisessa, 
petojen välttelyssä  ja ylipäätään hengissä pysymisessä.
Lisäksi vastuu lauman johtamisesta painoi enemmän 
kuin puunuija, jolla hoideltiin päivittäiset juoksevat asiat 
kuten saaliseläimet ruokapöytään.

Uurgia vaivasi erityisesti, 
matalan mutta jykevän otsan alla 
syntynyt päätelmä siitä 
että muutos tuntui olevan jokapäiväistä, 
aivan kuin pysyvä olotila. 
Muutoksia muutosten perään.
Niinpä hän oli ironisesti nimennyt lauman 
nykyisen asuinluolaston Muutosluolaksi
Tässä hän oli onnekkaasti ja ehkä epäonnekseenkin 
osunut asian ytimeen. 
Osa lauman jäsenistä  ajatteli hänen omaavan 
sellaisia uusia  visioita ja dynamiikkaa joista 
hänellä ei ollut hajuakaan.
 
No, muutamia auringonlaskuja sitten, 
oli lauman nuori neandertalilainen neropatti Pum 
puhunut uudesta keksinnöstään aivastustensa lomassa. 
Pum oli kärsinyt jo puoli kuunkiertoa sitkeästä flunssasta 
ja lauma oli ajanut hänet öisin perimmäiseen luolakäytävään, 
koska kukaan ei jaksanut kuunnella 
sapelihammastiikerin murinaa muistuttavaa kuorsausta.

- Arvoisa Uurg ja lauman muut jäsenet,  oli Pum aloittanut
- Kuten tiedämme on elämä kaikin puolin raskasta 
ja vaaroja piisaa varsinkin yöaikaan. 
Mistäpä sitä pieni Neandertalilainen tietää 
tarpeilla käydessään, mikä peto pusikossa vaanii ja ovatko 
pusikon lehdet sopivia pyyhkimiseen ja onko niissä polttiaista 
tai väkäsiä. Huutaa ei kuitenkaan passaa 
ettei päädy haukkapalaksi.

- Olen tehnyt keksinnön jolla voimme välttää 
ulkona tarpeilla käymisen vaarat. 
Muutosluolassa puhaltavat kohta uudet tuulet.
Kuten tiedämme, taaimmaisen ja pienimmän luolakäytävän 
perällä  ( johon minut on epäystävällisesti ohjattu yöpymään 
viime aikoina ) 
on vaarallinen onkalo joka putoaa pystysuoraan alaspäin 
syvyyteen, jota kukaan ei tiedä. 
Paitsi ehkä serkkuni Pom joka aikoinaan putosi siihen 
kesken piilosilla leikin  ja hävisi sen siliän polun.
Olen öisin kuunnellut onkalosta kuuluvaa ääntä 
ja päätellyt sen olevan veden kohinaa. Varmistin asian  
pudottamalla aukosta kiven,  
ja tovin odoteltuani kuuluikin heikko molskahdus.

- Idea on siis seuraavanlainen jatkoi Pum innostuneena 
päästyään vauhtiin.
- Kun laitamme tuon vaarallisen onkalon aukon ympärille 
muinaisten suurten eläimien luita, 
ei tietenkään pystyyn vaan pitkälleen, 
jotta aukkoon ei voi pudota,
niin meillä on turvallinen paikka tarpeiden tekemiseen. 
Varaamme tarpeeksi pyyhinlehtiä nurkkaan 
ja istuksimme rauhassa. 
Enää ei tarvitse vilkuilla olan yli.

Pum piti pienen tauon ja 
kysyi sitten voitonvarmana.
- Mitäs tuumaatte

Uurg oli laittanut käden otsalleen ja yritti pysyä rauhallisena. 
Hän oli juuri saanut iskostettua porukan paksuihin kalloihin 
sisäsiisteyden merkityksen ja nyt tämä.
- Ei missään nimessä tule onnistumaan niin kauan 
kun minä olen lauman johtaja.  
... uudet tuulet...  Pah.
Haluaako joku muu sanoa mielipiteensä? 

Asuinluolaston länsisiiven asukas Kui nousi ylös ja sanoi
- Mää en ainaskaan ala kykkimä missään pimiäs luolas. 
Ulkon käymine o iha turvallist.

- Samat sanat ja ken ny haluais sonttii omii asuintiloihins. 
Kyl haju tulee iha vimpan päälle paljo, 
säesti toinen länsisiiven asukas Pal.

- Asia on sitten selvä, eli unohdetaan koko juttu,
 päätti Uurg helpottuneena.
 
- Hei älkää nyt viitsikö, tuo on ihan järjetöntä 
muutosvastarintaa, sanoi Pum ja kiihtyneenä jatkoi
- Viimeisten kahdentoista kuunkierron aikana on laumasta 
seitsemän jäsentä kuollut petojen leukoihin ja 
neljä meistä menehtyi yöllä käydessään 
pusikossa tyhjennyksellä. 
Tämä on faktaa, katsotaanpa näitä tilastoja tarkemmin. 
Pum pystytti maahan kolmion muotoon, 
kolme pitkää keppiä jotka oli sidottu nahkasuikaleella 
yläpäästään yhteen.
Sitten hän viritti vaalean nahanpalasen telineeseen. 
Nahkaan oli piirrelty liitukiven palasella tilastohäkkyröitä.
 
Lauman mielenkiinto oli kuitenkin jo siirtynyt 
tarkempiin asioihin, ruokailu painoi päälle.
Pum oli menettänyt momentumin. 
Hän kääntyi kantapäillään ja poistui vaivihkaa 
luidenkeruupaikan suuntaan jossa voisi rauhassa 
analysoida mikä meni pieleen.

Parin kuunkierron päästä Pum valvoi taas yöllä, 
kuten niin monena yönä aiemminkin. 
Lauman jäsenet olivat pikkuhiljaa alkaneet käydä
kyykkimässä taaimmaisessa ja perimmäisessä 
luolakäytävän sopessa. 
Valitettavasti Pum oli määrätty sopen 
vakituiseksi asukiksi
Alussa hän oli tuonut soppeen päivittäin pyyhinlehtiä, 
siivonnut ja kuunnellut lauman jäsenien
tarinoita niistä ja näistä.
Vastapalvelukseksi hän oli pyytänyt pientä korvausta 
ruoan tai juoman muodossa mutta se ei ollut 
kantanut hedelmää. Olivat vain tuhahdelleet.

Pikkuhiljaa Pumin mitta alkoi olla täynnä.
Aivoissa oli kypsynyt ajatus lähteä laumasta. 
Muutaman päivämatkan päässä asui pienempien ja 
sirompien ihmisten ( homo sapiens ) lauma. 
Neandertalilaiset olivat aina vältelleet pienten ihmisten 
laumaa mutta Pum oli tajunnut  että siinä saattaisi olla 
hänen mahdollisuutensa.
Pienet varmasti arvostaisivat hänen 
nerokkaita keksintöjään.

Pum oli laatinut lähestymissuunnitelman.
Ensin hänen pitäisi kysyä mitä ongelmia 
ihan kaikissa asioissa, 
pienillä ihmisillä on. 
Sitten hän kokoaisi kaksi tai kolme ryhmää 
miettimään ratkaisuja ongelmiin. 
Koska jos osaa sanoa ongelman, on melko varmasti 
miettinyt siihen jonkinlaisen vastauksen.
Lopuksi hän esittelisi kaikille ratkaisut yhteenvetona 
ja tulevaisuus olisi taattu.
Pum oli miettinyt iskulauseen 
tulevaa toimintaansa ajatellen.

" Pieni neronleimaus neandertalilaiselle 
mutta suuri salamanvälähdys pienille ihmisille. 

tekijä  j4rk1on

Kirjallinen tehosekoitin, luovuuden salaisuus, pakinakansio

Kantakaupungissa sijaitsevassa arvoasunnossa 
oli hiljaista. 
Könninkellon lyödyt sekunnit 
loikoilivat päiväunillaan kellon sisällä, 
pölyhiukkasten seurana.
Korkeassa olohuoneessa oli sentään liikettä.
Siellä vanhat Nobelin voittaneet kädet
nostivat kirjan, kahdensadan vuoden 
ikäiseltä kauniilta jalopuupöydältä. 
Pöytä oli kirjailija eno-vainaan 
jättämä perintö.
Eno ei ollut välittänyt etiketistä, 
omaisuudesta eikä huonoista uutisista.
Hän oli ostanut pöydän antikvariaatista 
nuorena miehenä suunnilleen samoihin 
aikoihin kun kirjoitti esikoisteoksensa. 
Kirjailijan urallaan hän oli ansainnut melkoisesti 
ja olisi voinut kerätä mukavasti omaisuutta 
mutta oli sijoittanut tienestit 
mieluummin hauskanpitoon.
Kun rahat oli hurviteltu, 
eno oli kirjoittanut uuden kirjan.

Pöydän lisäksi oli eno jättänyt perinnöksi 
siansaksalla täytetyn kirjan.
Enon testamentin mukaan pöytä ja kirja  
kuuluivat yhteen eikä niitä saanut erottaa toisistaan 
ennenkuin ne itse halusivat.
Tuota testamentin kohtaa oli ollut vaikea ymmärtää.

Vanhojen käsien omistaja ei myöskään ollut 
ymmärtänyt kirjan käsittämättömiä sanoja, 
kunnes kerran kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, 
hänen töistä tultuaan kirja oli lojunut lattialla.
Nostettuaan kirjan ja pyyhittyään kannet, 
hän aukaisi sen ja yllättyi.
Siinä oli tarina vailla vertaa. 
Todellinen kuin itse eletty.
Kirjan kansien sisällä,
kirjaimet olivat irronneet ja järjestäytyneet uudelleen.

Kärsivällisesti vanhojen käsien omistaja 
kopioi joka sanan.
Kuukauden pohdittuaan ja puntaroituaan 
hän lähetti tarinan kustantajalle, 
joka innostuneena maksoi ja julkaisi. 
" Kirjailija " eleli leveästi hurvitellen melkein vuoden 
kunnes rahat olivat lopussa.

Silloin muistui kirja jälleen mieleen.
Hän otti sen käsiinsä ja ravisti voimakkaasti.
Avasi kädet täristen.
Uusi tarina oli kiehtova 

Näin oli käynyt vuosi vuoden jälkeen. 
Lukihan kirjan selkämyksessä
"'Ravistettava ennen käyttöä" 


tekijä  j4rk1on

Skotlanninmatka ilman hypnoosia, pakinakansio

Herrat Frank Arrive ja Eugen Dark olivat päättäneet 
ottaa harppauksen mukavuusalueen ulkopuolelle. 
Se ei tarkoittanut anoppilassa käyntiä 
vaan yritystoimintaa ilman suggestion käyttöä. 
He olivat laittaneet hypnotisointiin perustuvan yrityksensä kiinni, 
hypnotisoineet henkilökunnan unohtamaan työpaikan ja palkkasaatavat,
jonka jälkeen he olivat pikaisesti ilmoittaneet vaimoilleen 
yllättävästä työmatkasta Skotlantiin.

Aurinko roikkui hieman horisontin yläpuolella  
maalaten punaiseksi saarta ympäröivän meren. 
Tuulenvire kierteli kaikki pienetkin pensaat ja kivenmurikat 
merkaten reviiriään.
Tislaamo sijaitsi heinällä verhotulla saarella 
joka näytti ylhäältä katsottuna hieman 
viskitynnyrin muotoiselta.  
Saaren puut oli muutamia lukuunottamatta kaadettu 
viskin valmistusta varten jo noin kolmesataa vuotta sitten.

Idylli oli täydellinen, eristäytynyt, lievästi turpeinen ja juovuttava.
Tislaamo-alueen rakennukset näyttivät nekin hieman maistelleen 
vinoine kattoineen ja savupiippuineen.
Paikka oli huomattavasti parempi kuin parhainkaan kesämökki. 
Se oli riittävän kaukana etteivät sukulaiset, raittiusseuralaiset 
ja ei toivotut tuttavat löytäisi perille.

Tislaamon nykyinen henkilökunta oli löytänyt perille 
jo vuosikausia sitten edellisen omistajan aikoina ja jäänyt 
Frankin ja Eugenin hankkimaan viskitislaamoon töihin 
vanhasta tottumuksesta koska eivät osanneet lähteä muuallekaan.
Tämä oli ollut niitä harvoja hetkiä ihmiskunnan historiassa 
kun vanhasta tottumuksesta oli ollut hyötyä.

Torstai:

- Oli hyvä idea ostaa viskitislaamo, Frank sanoi Eugenille, tyytyväisenä.
- Asiassa on sekin puoli että vatsanympärys ei kasva samalla tavalla 
kuin jos olisimme ostaneet olutpanimon, vastasi Eugen jatkaen, 
- Rakkaat vaimomme eivät todellakaan pääse mainitsemaan 
millään tavalla laiskistumisesta tai lihomisesta. 
- Aivan, saunaoluetkin ovat kohta historiaa.
Kipakoiden löylyjen jälkeen tulee olemaan virkistävää siemailla 
kaksikymmentä vuotta vanhaa saunaviskiä tai savusauna mallasviskiä.  

Miehet istuskelivat Suomesta tilaamansa hirrestä tehdyn 
saunamökin kuistilla, kulautellen löylyn jälkeen kylmiä oluitaan, 
koska vielä ei ollut koittanut se historiallinen saunaviskin hetki. 
Tuote piti ensin kehittää ja sitä odotellessa oli juotava olutta.
Joskus on vaan pakko yrittää selviytyä.

- Sitä odotellessa, jatkoi Frank ja nosti olutpullon ylös, 
katsellen sen läpi taivasta.
- Aurinkokin näyttää huurteiselta ja virkistävältä.
Mitä luulet, voisikohan kesäksi kehittää viskisen aurinkovoiteen?
Rannalla loikoilu olisi miellyttävää aurinkovoiteen imeytyessä 
ihoon ja päähän.
Pitäisikö voiteen suojakertoimen mennä viskin iän 
vai vahvuuden mukaan.
Aurinkoviskivoidetta.
No, eiköhän pysytä sisäkehällä.

- Ai niin, huomenna tulee ensimmäinen viskiluokan turistiryhmä 
kierrokselle, muisti Eugen tajuten samalla 
että hän olisi huomenna turistikierroksen oppaana.
- täytyykin tänään illemmalla vielä kerrata 
mitä niille viskisiepoille visertää. 

Perjantai:

Tislaamon edustustila oli täynnä uteliaita viskin ystäviä. 
Hälinä oli melkoinen mutta vaimeni Eugenin kilauttaessa 
äänimerkin kahdella viskilasilla
 
- Tervetuloa Viskin tutummat maut tilaisuuteen, hän aloitti.
- Ensin pieni tietoisku viskin terveysvaikutuksista. 
Ajatellaanpa että otetaan viskiä oluen sijasta. 
Vaikutus on sama kuin jos sohvaperuna tekisi säännöllisesti 
päivittäin intervalliharjoituksen. 
Tämä perustuu pienempiin hiilihydraattimääriin 
ja viskin liikkumaan ajavaan vaikutukseen.
Viskin vaikutuksen alaisena päivittäiset askareet ja kuntoilut 
sujuvat kuin leikiten. 
Vatsa ei ole läheskään niin täynnä kuin oluenjuonnin jälkeen. 
Ei pienintäkään pöhötystä. 
Aivot toimivat huipputeholla ja sanaristikoiden ratkaiseminen 
sujuu mielikuvituksekkaasti leikiten. 
Viskin avulla voi estottomasti hypätä väärien vastausten yli 
ja keskittyä oikeisiin.

- Sitten henkiseen puoleen,
Mentaaliharjoitus viskin avulla tehdään yleensä 
siemailemalla hitaasti kulauksittain. 
Samanaikaisesti mietiskellään joutavia ja saavutetaan 
hyvän olon tunne. 
Harjoitus tekee onnelliseksi paitsi jos viski loppuu kesken 
jolloin se saattaa aiheuttaa haikeutta.
No, kaikesta huolimatta viskin moninaisia terveysvaikutuksia 
ei käy kiistäminen.

Turistilauma kuunteli esitelmää korvat höröllään ja nenät punottaen. 
Lopuksi Eugen sanoi
- Kaikki varmaan arvaavatkin että tämä esitelmä perustuu 
tosiasioihin paitsi niiltä osin jotka ovat hölynpölyä,
joten eiköhän keskitytä tosiasioihin eli otetaan viskiä.
- Loistava esitelmä !!!
- Bravo !!!
- Kippis !!!
Skoolasivat kuuntelijat.

- Maistiaiset menivät sitten hyvin? kysyi Frank
- Joo, esittelin uudet  tuotteemme sanoi Eugen, Ne tosiaankin nuorentavat, ihan kuin tekisi aikamatkan 
vanhoille rallitaipaleille.
Olisitpa nähnyt ne höröllään olevat korvat kun lobbasin.
 
- Tässä viski 96, alkuperäinen kaksitahtiviski vapaakytkimellä. 
Savuinen, hieman katkuinen, pyöreä.

- Sitten viski 99, luotettava kumppani, hyvä näkyvyys, 
ei jätä tielle, kulmikas

- ja lopuksi vielä  900 sarjan luxusviskit 
900 Turbo, 900 Aero ja 900 Cabriolet, urheilulliset vaihtoehdot 
niille jotka eivät tahdo jäädä jalkoihin.

Sitten ikäänkuin pisteenä 900 i:n päälle, myhäili Eugen
Takarivistä nousi öykkäröiviä liikkeitä tekevä käsi ja 
selvästi tuiterissa oleva itseään arvostava ääni kysyi päsmäten. 
- No, sittenhän teiltä varmaan löytyy myös aristokraattinen 940, 
pappamainen kartanoviski.

Odottelin naurunremakan loppumista ennen kuin vastasin.
- Valitettavasti ei, tavoitteenamme ei ole sortua 
minkäänlaisiin mauttomuuksiin... 

tekijä j4rk1on