Kevään ihmeellinen
hyörinä, surina, laulu, mylvintä,
kasvu, orastus.
Ihan kuin oma mieli kasvaisi kevään mukana.
" Yllättävää, miten kroppani onkin vanha ja rapistunut "
Mieliala leijaili alas ja putosi pieneen lätäkköön
jonka sadevesi oli pari tuntia sitten
täyttänyt ääriään myöten.
Olin kuitenkin harjoitellut tätä varten
ja käynnistin sisäisen monologin.
Niin, aivan mahtavaa.
Täytyy ottaa kaikki irti mielialavaihtelusta
kun se nyt osui kohdalle.
Ihan täydellinen downforce ei paremmasta väliä.
Mitähän se seuraavaksi keksii.
No ei mitään.
Alakulo luovutti hyvän sään aikana.
Mieliala pyrähti lätäköstä lentoon
kuin sorsa kaislikosta.
Kroppa ja olemus tuntui nuorelta
kun ei liian tarkkaan silmäillyt.
Mihin jäin?
Niin
luontokappaleiden elämän vimma.
Siinä on voimaa.
Suurempi tarkoitus.
tekijä j4rk1on
