- Oletko jo unessa
- Joo
- No lähdetään
Kuljemme oven läpi,
kehot jäävät nukkumaan huoneeseen 401.
Seitsemänkymmentä
seitsemän porrasta alas aulaan,
kontaten, hihitellen, respan tiskin
edestä eteiseen,
ettei yövuoron vastaanottovirkailija näe.
No,
eihän se ole mahdollista että näkisi.
Olemme vaimoni kanssa 25-vuotishääpäivän uniseikkailulla,
yhteisessä unessa. ( avioliiton etuja,
ajatustenluvun lisäksi )
O' Connell streetillä kasvavan Spiren valon säteet,
ohjaavat majakan lailla, alkuyön juhlijat kenet mihinkin.
Me ohitamme Spiren vanhalla laivalla,
unemme pubilla, joka leijuen keinahtelee maan pinnan yläpuolella.
Vaimon mielestä Prosecco sopii erinomaisesti juhlaan ja mikä ettei.
Kippistämme ja lyömme yläfemmat.
Lipuva
pubi täyttyy pikkuhiljaa asiakkaista,
unennäkijöistä, joiden päämääränä
on herätä aamulla virkeänä
mutta hauskaa pitäneinä.
Karkulaisista, jotka ovat unissaan puntiksella.
- Saisiko olla juotavaa, tarjoilija kysyy
- Guinness ja lager. Se on täällä niin hyvää,Guinness, sanon
- Olut-evoluution helmi, täydellinen luomus, vastaa tarjoilija,
arvaten ajatukseni.
Pubialus kaartelee pitkin katuja.
Ampaisee välillä taivaalle, välillä lipuu Liffey joen pintaa.
Piipahdamme tulkitsemassa Book of Kellsin,
seilaamme Dublin Castlen muurin läpi ja palelemme
pyyhkäistessämme Kilmainham gaolin vierestä.
Aika kuluu niin kuin kaikki hyvä aika, nopeasti.
- Aamu alkaa sarastaa, lähdetäänkö heräämään?
- Aivan, ilmoitan henkilökunnalle että kääntävät meillepäin.
Jäämme Parnell squarella kyydistä,
Irish Writers Museumin suunnalta kuuluu kaikuja
edesmenneiden kirjailijasuuruuksien
väittelyistä ja mekkaloinneista.
Nousemme käsi kädessä
majapaikan seitsemänkymmentä seitsemän rappusta
- Hyvää hääpäivää rakas ja kiitos unesta.
- Hyvää hääpäivää kulta,
eiköhän herätetä meidät että päästään
aamiaiselle ja kaupungille.
tekijä j4rk1on
