Mitä mieltä olet? Elämän kansio

Jos hyviä uutisia 
kuulisi koko viikon,
koko vuoden,
elämän.

Jos uutiset jotenkin muuttuisivat
matkalla aisteista tietoisuuteen, 
puhtaan mielialan ansiosta.

Jos maailma olisi sama kuin ennenkin
ja sinä olisit muuttunut.

Olisiko se hyvä? 


tekijä  j4rk1on

Oivallus,elämän kansio

Ei mikään 
tunnu paremmalta päivältä 
kuin ihan tavallinen päivä.
Herätä ja juoda tavallista aamukahvia. 

Olla ihan tavallinen perheenisä.
Haaveilla tavallisia haaveita.
Nauraa tavallisille asioille.
Murehtia tavallisia murheita.

Sillä tavalliset asiat 
ovat juuri sopivan kokoisia.
Tavallisen helppoja ja tavallisen vaikeita käsiteltäviksi.
 
Monelle tavallinen elämä on haave.
Minulla se on nyt ja toive. 


tekijä j4rk1on

Syyskuun kolmantenatoista on kaikki mahdollista, elämän kansio

Parvekkeellamme kävi aamulla, 
niinkuin koko kesän ajan on lennellyt, 
oma mehiläisemme.
Se tutki tarkasti kaikki kelloköynnösten kukat, 
yrttipurkin,
keräten mettä ja varmasti itsekin vähän 
nälkäänsä naukaten.

Jos sattuu olemaan sen lentoreitillä 
se pörrää hetken naaman edessä 
tunnistamassa odottamattoman esteen,
sitten morjenstaa etujalallaan, 
lentää ohitse työn touhuun.

Mitäpä sitä turhia murehtimaan.
Aurinko paistaa ja kesä jatkuu. 

tekijä j4rk1on

Virustrilogia osa 3.3 Musiikki, pakinakansio

Aarno Sävelius istui konserttisalin etummaisessa penkkirivissä.
Salin olisi pitänyt olla tyhjä, hiljainen ja suljettu
mutta mitä vielä.
No, olihan se sitä jos joku muu olisi sattunut sinne vilkaisemaan
mutta Säveliuksen aisteilla tarkasteltuna salissa kävi kuhina.
Hän näki edessään filharmoonisen hieman maanisen
mielikuvitusorkesterin, joka oli soitellut
hänen kanssaan ja johdollaan lapsuudesta saakka. 

Kaikki oli alkanut eräänä aamuna viisivuotiaan
tulevan säveltäjän herätessä toipilaana vuoteestaan. 
Nenä ei enää valunut ja kuumeesta oli vain rippeet jäljellä.
Rankka influenssaviruksen muunnos, musiikkivirus,
oli jyllännyt pikku Aarnon aivojen läpi ja tehnyt
niiden kuvittelu- ja musiikkikeskukseen voimakkaita säätöjä.
Niinpä Aarno tuijotti silmät ymmyrkäisinä,
alle kouluikäisistä nappuloista koostuvaa mielikuvitusorkesteria, joka esitti pientä kansanlaulua niin upeasti että hän luuli
kuolleensa ja päässeensä taivaaseen. 
Niin ei ollut onneksi käynyt,
vaan suuri hetki oli koittanut.
Käpylehmät olivat vaihtuneet nuotteihin.
Lisälahjana musiikkivirukselta Aarnolle tulisi murrosiässä
kehittymään täydellinen muisti kuulemansa musiikin suhteen.

Nyt konserttisalissa muusikot virittelivät soittimiaan
ja järjestelivät nuottipapereitaan.
Basisti huokaili itsekseen 
- Olisi vaan pitänyt uskoa itseensä.
Nyt voisi olla jossain mukavassa räkälässä,
pienessä nousuhumalassa jammailemassa jatsia
perivihtiläisellä asenteella
mutta tässä sitä vaan valmistaudutaan musisoimaan,
ylikoulutettuna nuottiavaimen haltijana.
Voi pyhä Pastorius sentään.

Sellistit kertoivat toisilleen vankilavitsejä.
Lyömäsoittajat mojauttelivat lähistöllä olevia soittimillaan.
Torviosaston muusikot näyttivät yhtä hölmöiltä kuin ennenkin.
Ilmeisesti Länsi-suomesta kotoisin oleva pianisti
katseli lumoutuneena nuottejaan.
Hänen mielestään oli pieni ihme että musiikki
kuulosti niin tuoreelta vaikka nuotit kirjoitettu
vuosia tai vuosisatoja sitten.

Tämähän alkaa mennä mahdottomaksi.
Nyt saa riittää, päätti Aarno ja nousi penkistä ylös,
asteli ripeästi kapellimestarin korokkeelle
ja napautti tahtipuikollaan
kolme painokasta kertaa.
Saliin tuli hiljaisuus.
- Ryhdytäänpäs nyt töihin, arvoisat orkesterin jäsenet.
Ovatko kaikki paikalla?
Kysymys aiheutti naurunpyrskähdyksiä.
Jostain kuului hiljaisella äänellä kommentti
- Niin että onkohan säveltäjällä kaikki muumit laaksossa vai?

Aarnon käämit alkoivat pikkuhiljaa savuta,
äkkipikainen luonne kun oli.
- Selvä, onko täällä jollain katoamishaluja.
Voin järjestää asian heti.
Hiivatin kiittämättömät mielikuvitusoliot!

- Mitäs jos itse olet jonkun henkilön mielikuvituksen tuotetta,
hiljaisen äänen esittämä kysymys kierteli rauhallisesti salissa.
Ääni jatkoi,
- Minne haluaisit kadota?
Suurkaupunkiin vai maaseudulle,
pakolaisleiriin vai yleisurheilukilpailuihin.
Vai oletko jo kadonnut tänne konserttisaliin,
kauas maailman murheista ja epämiellyttävistä asioista.
- Suu poikki ja heti, tiuskahti Aarno ja jatkoi,
sinähän vitsikäs veikkonen olet
mutta täällä sitä ei kaivata. Olet väärällä alalla.
Komiikkaa on vaikea tehdä maailmaa parantamalla,
siihen pystytään vain vaalien alla...
...ahaa
...olisihan se pitänyt heti tajuta.
Terve järkihän se sieltä piilosta huutelee,
tuo onneton hahmo
joka ei ymmärrä musiikin luomisprosessista
yhtikäs mitään. Täysin taiteeton tapaus. 
Onneksi on äänenvaimennin mukana.

Aarno kaivoi taskumatin esille ja otti kulauksen
20 vuotta vanhaa mallasviskiä.
Terve järki yritti vielä.
- Nyt sitä turvaudutaan viinaan kun ei muuhun pysty,
täysin mielikuvituksetonta.
Aarno otti toisen, pidemmän ryypyn ja höristeli korviaan.
Mitään ei kuulunut. Bravo.
Tinnuttaja oli kadonnut.

Aarno katseli tyytyväisenä korokkeeltaan
omaa sinfoniaorkesteriaan,
kaikki odottivat merkkiä valmiina.
- Tänään on vuorossa ihmeellisen improvisoinnin maailma. 
Jätetään nuotit telineisiin ja katsotaan kauemmas.
Kuka haluaa soittaa uuden teeman, omasta päästään. 
Herra basisti, juuri te, jolla on Old school paita päällä,
olkaa hyvä, soittakaa sitä mikä tuntuu hyvälle.

Basistin sormet alkoivat varovasti näppäillä uutta teemaa, joka innokkaasti liikutti hänen sormiaan päästessään vapauteen.
Du dum dum dum, da dam dam dam.
Basson matalat äänet pyörteilivät ulos kaikukopasta
ja putsailivat vaikkuja korvista.
- Loistavaa, sitten jouset, liittykää säveleen.
Jouset alkoivat maalata tupakansavuisia sävelvalleja saliin
luoden hämyisän ravintola tunnelman viisikymmentäluvulta.
- Sitten rytmiryhmä, luokaa uusi rytmi.
Brasilialainen sademetsä ympäröi äänimaiseman
naksahduksineen, kumahduksineen,
papukaijoineen ja tapiireineen.

- ja te kaikki muut, tulkaa mukaan sitten kun olette saaneet
vision mistä on kysymys.
Aarnon ääni kohosi korkeuksiin hänen kehottaessaan
mielikuvitusorkesteriaan eksymään uusiin ulottuvuuksiin.

Säveltäjän tarkka korva erotti huilistien suunnalta tulevan
virkamiesmäisen itsepäisen,
omaan tahtiinsa kulkevan sävelkuvion
joka toi mieleen veroilmoituksen täytön.
Huilujen käärmeenlumoajamainen hypnoosi
sai viereiset soittajat kaivelemaan kuvettaan
hyvänä aikomuksena maksaa verot jo etukäteen. 
- Loistavaa!! Kyllä aina yksi verovirkailija joukkoon mahtuu,
Aarno iloitsi elämän monimuotoisuudesta

Muodostui kahden tunnin mittainen teos
jollaista ei ollut vielä missään esitetty,
Eikä tultaisi esittämäänkään, jollei Aarno olisi kirjoittanut
sitä seuraavien päivien aikana nuottipaperille,
täydellisen muistinsa avustuksella.

Television kulttuuri-uutisten lähetyksessä
kirpputori löytöihin kääriytynyt
mutta jollain tapaa tyylikäs kulttuuritoimittaja neitonen kysyy
- Vuoden säveltäjä kilpailun voittaja 
Aarno Sävelius. Huimaavalla teoksellanne Jazzklassinen
olette luoneet kuulijoille jotain sellaista
mistä kukaan ei osannut edes uneksia.
Mistä ideanne löytyvät. Pakerratteko yömyöhään
kirjoituspöydän ääressä miettimässä mestariteoksianne
vai onko teillä kenties salaperäinen muusa
innoittamassa ideoiden syntyä.

- Minulla on aina bändi matkassa,
Aarno sanoi naputtaen etusormella ohimoaa.
 Kokoonpanoon ei ole tullut muutoksia, 
pieniä erimielisyyksiä on toki silloin tällöin
mutta ilman niitä kehitystä ei tapahdu.
Ihmisen mieli toimii kuin sinfoniaorkesteri,
se soittaa mitä sävellät ja tekee kaikesta musiikkia
mielikuvituksen voimalla.

tekijä  j4rk1on

Mistä elämä nykyaikana tulee? Elämän kansio

No, jos mainoksia katsoo niin ostamisesta.
Jos uutisia kuuntelee niin 
reaaliaikaisista tapahtumista
ja jos FB:ssä pyörii niin sähköisinä näkyvistä kavereista.

"Elämä" voi kuitenkin kadota takaisin 
sinne mistä se on tullut.

Kokeile joku päivä...
sulje kaikki medialaitteet 
nauti hiljaisuudesta
vapauta sisäinen kovalevysi.

Kyllä tekee hyvää
elää pieni hetki
ikiomaa elämää. 

tekijä  j4rk1on