Joulu geeneissä, Joulukansio

Jouluaaton ilta.
Henkinen lumen viitta,
syntymästä,
peittää hartioita,
lumista polkua
saunaan paljain jaloin tallustelevalla.
Pysähtyy katselemaan tummaa tähtitaivasta.
Pohtii että mitähän.
Ei varmaan kiukaita tai lauteita kuitenkaan.

Sitten saunoo joulusaunassa murheet
hikenä maailmankaikkeuteen.
Ei niin väliä vaikka ei lahjapaketteja,
vaikka on yksin.
No, suojelusenkeli seuranaan.

Tietävät kuitenkin kenen juhlaa juhlitaan.

tekijä  j4rk1on

Joulupuhelu Suomesta, Joulukansio

Muutama laulu pyörii korvamatona.
Puhelinlangat laulaa ja
Maailmassa monta on ihmeellistä tukiasemaa.

Suomessa lopulta huomattiin että meitäkin kuunnellaan.
Ei välttämättä EU:n poliittisessa päätöksenteossa tai millään tapaa
maailman politiikassa mutta
vale-puhelinverkko-tukiasemien kautta.
Voisihan se tietenkin olla kansainvälistä toimintaa 
mutta selitys on paljon yksinkertaisempi.

Tärkeä kysymys valetukiasemista kuuluu:
Milloin huomattiin että kaikissa Pohjoismaissa kuunnellaan puheluita salaa.
Vastaus: Joulun alla.

Päätelmä: Maailmaa ei salakuuntele kukaan muu kuin Joulupukki
Tietenkin.

Tontut ovat siirtyneet nykyaikaan ja lopettaneet ikkunoiden takana
hiippailun.
Kenelläkään ei ole mitään syytä huoleen.
Kaikki saavat juuri oikeat lahjat.

tekijä  j4rk1on

Joulun ajan rutiini, Joulukansio

Siinä toiseksi parasta
on ennalta-arvattavuus.
Parasta
ovat pienet asiat,
jotka eivät pysy paikoillaan.
Niitä paimentaessa,
rutiini on täydellistä.

tekijä j4rk1on

Joulupuhelu Norjasta, Joulukansio

Voi olla että matkapuhelinverkon valetukiasemat Oslossa ovat vasta
jäävuoren huippu.

Oikein suunniteltu puhelinvakoilu sisältää tietenkin myös
valepuhelinkaupoista saatavia valeliittymiä.
Valemyyjät kauppaavat niitä pahaa aavistamattomille ostajille.
Sitten on vielä operaattorit.
Mistä sitä tietää ettei operaattori ole valeoperaattori joka valekampanjoi
ja lähettelee asiakkaille valelaskuja ja valemuistutuksia.

Siispä jos joku soittelee Norjasta Suomeen niin on vaikeaa sanoa puhuuko
soittaja oikeaa vai vale-norjaa. No, sääliksihän tässä käy norjalaisia,
jotka tarvitsevat nyt tukea jota saattaa antaa valetuki-henkilö joka tietysti
valehtelee minkä kerkeää.

Toisaalta, jos Oslon valetukiasemat ovatkin siksi että niillä tuetaan
valehtelua.
Verkkoon syötetäänkin norjalaisia kalavaleita.
Koko juttu onkin norjalaisten vastine ruotsalaisten valesukellusvene
jupakalle.
Norjalaiset vaan tekevät kaiken fiksummin tuhlaamatta aikaa ja rahaa
etsintöihin.

tekijä  j4rk1on

Joulun piparkakkutaikina, Joulukansio

Alkuviikosta eräänä päivänä tulin töistä kotiin.
Tiskipöydällä,
piparkakkutaikinan ainekset.
Tuoksuivat etäisesti joululle.

"Kyllä tätä ehdottomasti pitää maistaa
niin tehdään aina koulussakin"
Nuorempi poika sanoi leipurin itsevarmuudella
kun oli taidolla tehnyt taikinan valmiiksi.

Olen samaa mieltä
mutta kokemuksen tuomalla viisaudella,
odottelen ja isken vasta sitten 
kun taikinasta on paistettu läjäpäin pipareita.
Syön rehellisesti salaa.
Tarjoan toki tontuille että katsovat läpi sormien.

tekijä  j4rk1on

Jouluvalo, Joulukansio

Ihmeellinen vihreä jouluvalo.
Vanhempi poikamme värkkäsi sen eräänä päivänä,
nuoren miehen päättäväisyydellään.

Illalla tullessani töistä kotiin, kurvasin autolla parkkipaikalle.
Ihmettelin ikkunasta loistavaa vihreää,
taianomaista hohdetta.

Nyt se on loistanut monta päivää,
kulmikas lasipullo vihreät valot sisällään
kuin ne olisivat aina siinä olleet.
Mielialoihin vaikuttaen, lumettomuuden nollaten,
valaisee Joulukuun.

tekijä j4rk1on

Joulun saapumismyrsky, Joulukansio

Kehittyy Atlantilla
vähän kerrassaan.
Myrsky kerää voimaa,
jaksaakseen puhaltaa maailman murheet pois
kauas yläilmoihin,
josta ne liukenevat avaruuteen ilman painoarvoa.

Tuulee ilman koleutta,
hyvää tuulta.
Sade kerääntyy lammikoista
rauhaksi mielen sopukoihin.

Myrsky laantuu ja maailma on muuttunut.
Hetkeksi hyväksi.

tekijä  J4rk1on

Joulukoristeet, Joulukansio

Kimaltavat koristeet eteisen lattialla näyttivät ihmeellisiltä.
Ainoa katseli ihaillen,
tarkkaan.
Koristeiden sisällä värikkäinä
näkyi kuvia, hahmoja, toiveita, lahjoja,
joita hän oli salaa toivonut mutta joiden hankkimiseen
tarkoitetut rahat oli juotu.
Oli käynyt hyvä tuuri,
ettei pullojen tilalla ollut mitään pahempaa.

Yksitellen Ainoa laittoi lattialla lojuvat joulukoristeet pyörimään 
ja päätti sitten mennä herättelemään äitiä.
Kaupassa pitäisi käydä.

Ainoa oli juuri noussut seisomaan
kun ovikello soi.
Ei saanut avata. Voi olla pahoja ihmisiä.
Väliovi oli auki ja postiluukku liikkui.
" Systerii, Ainoaa, onko ollut kilttejä lapsiaa "
matala ääni huuteli luukusta.
Vastoin ohjeita Ainoa käveli ovelle ja avasi sen
koska halusi nähdä äänen joka tiesi hänen nimensä.
Ovesta astui eteiseen, hieman äidin kasvonpiirteitä omaava pitkä  mies,
joka nosti Ainoan syliinsä ja halasi kovasti.
" mitäs kummityttö, etkö tunne, Enohan se tässä.
Missä äiti on, oletko jäänyt yksin kotiin?"
Ainoa pudottautui Enon käsivarsilta ja juoksi vessan ovelle. 
" Täällä, äiti lepää ennenku me lähetään kauppaan."
Eno avasi vessan oven ja katsoi hiljaa lattialla makaavaa naista, 
otti kännykän ja soitti vaimolleen.
" Tulisitko tänne, sisko pitää viedä katkolle ja Ainoa tulee meille jouluksi.
Tää on taas tätä"

Ainoa katseli joulupukkia ja päätteli että sen täytyy olla oikea koska Eno
istui hänen vieressään.
Täti oli toisessa nojatuolissa ja hymyili.
Ainoalla oli iso pehmeä paketti käsissään ja lattialla oli vielä viisi
koska tontut olivat kuin olivatkin nähneet että hän oli ollut koko vuoden
ihan kiltti.
Ainoa hymyili eikä vielä tiennyt että tämän Joulun avulla hän selviytyisi
vaikka mistä.
Kuusessa oli oikeat koristeet.

tekijä j4rk1on

Joululahja, Joulukansio

Kahdeksan heräsi kuten aina ennenkin.
Levollisena nukutun yön jälkeen, unen oli katkaissut vain vartiovuoro.
Hän avasi ensin korvat, kuunteli hiljaisuutta ja siinä pikkuhiljaa
erottuvia pieniä ääniä. Kuva alkoi muodostua aivoihin.
Sitten hän avasi silmät ja katseli äänettä ympärilleen, äsken äänien
muotoileman huoneen tarkkaa kopiota silmillä nähtynä.
Mindfulness. 
Täysin hereillä hän nousi ylös sängystä, herättämättä
tupakavereitaan.
Pukeutui ja hiipi ovesta käytävään, määränpäänä aamutoimet.
Käytävän valaisimet paloivat himmeinä, saaden aikaan inhimillisen
tunnelman.
Sen enempää vilkuilematta Kahdeksan eteni käytävän päässä olevaa
pesuhuonetta kohti kunnes jokin vilahti silmäkulmassa ja pysäytti hänet.
Joulupaketti. Asetelineessä.
Aseteline täynnä joulupaketteja, värikkäisiin joulupapereihin pakattuna.
Kaiken muotoisia ja kokoisia.
Kahdeksan otti paketin siitä telineestä ja kohdasta jossa hänen aseensa
piti olla.
Paketissa luki
" Onnellista ja rauhaisaa Joulua Kahdeksalle"

Kaikkialla muuallakin maailmassa sotilaat,
sadoilla miljoonilla muilla numeroilla nimetyt,
huomasivat saman asian, kuka missäkin tilanteessa.
Aseet jotka eivät olleet sillä sekunnilla välittömässä käytössä
olivat muuttuneet lahjapaketeiksi.
Herkkuja, kirjoja, vaatteita, pelejä, viihde-elektroniikkaa ja
pehmolelujakin.
Samoin hävittäjien asejärjestelmät olivat paketoituneet ja muuntuneet.
Lopulta kaikki aseet, ohjuksia, biologisia-ja kemiallisia aseita myöten,
sama juttu.
Pelkkiä hyvää mieltä ja iloa tuottavia lahjoja.
Sivistyksen merkit olivat haihtuneet Korvatunturin toimesta.

tekijä  j4rk1on

Joulukalenteri, Joulukansio

Tsemppari oli yksinäinen ihminen, puoliksi työtön, puoliksi pätkätyöläinen.
Maallista omaisuutta oli elämän aikana tuhlattu, 
aina kun sitä oli kertynyt.
Koulun jälkeen, armeija oli ollut paikka jossa hän oli viihtynyt 
mutta ei ollut kuitenkaan jäänyt kantakessuksi vaikka olisi ollut mahdollisuus.
Ehkä veressä oli pikku pisara kulkemisen kaihoa.
Muutamaa lapsuuden kaveria hän näki sattumalta harvakseen, 
samassa kaupungissa kun asuivat.

Tsemppari avasi asunnon kolhitun oven, 
sytytti valon katossa roikkuvaan lamppuun, 
laittoi oven kiinni ja istui yksiön ainoalle tuolille.
Joulukuun neljä ensimmäistä yötä hän oli viettänyt neljässä eri kämpässä.
Se oli jopa Tsempparille poikkeuksellisen kova kortteerin vaihtotahti.
Aamuisin oli henk.koht omaisuus pakattu selkäreppuun 
ja lähdetty kohti seuraavaa etappia.
Mutta tänään oli tärpännyt. 
Pätkätyöstä oli tullut sopivasti palkkaa taskuun ja samalla vihje kämpästä. 
Asunnon oli pystynyt maksamaan kuukaudeksi eteenpäin.
" niinpä " Tsemppari ajatteli nostaessaan repusta pöydälle lenkkimakkaran, 
leivän, maitotölkin ja halvan kännykän.
"joulukuun viides luukku"

tekijä  j4rk1on

Joulun toive, Joulukansio

Ei ole helppoa diktaattoreillakaan. 
Ei itsensä valinneilla eikä
demokraattisesti valituilla.
Kavereiden kanssa ei voi lähteä lähipubiin olusille 
tai syömään fish and chipsejä.
Jos yrittää livahtaa joulupukiksi tuttavaperheelle
ja sattuu onnistumaan 
niin ovat vaatteet täynnä 
oman väen asentamia jäljittimiä. 
Samalla tuttavaperheenkin joulu menee pipariksi 
koska eivät tiedä ovatko olleet tarpeeksi kilttejä 
vai onko joku antanut jostain ilmi. 
Hymyillään väkisin ja teeskennellään toiveikkaasti.

Turvamiesten, turvatoimien ja itsesuojeluvaiston rakentama muuri,
jättää kaiken spontaanin hauskanpidon pois.
No, siellä muurin toisella puolella se oikea 
koskettava ja henkilökohtaisesti kiinnostava elämä eletään.
Siellä diktaattorimme 
haluaisi avata joulukuusen alta ottamansa paketin.
Sanoa myhäillen itsekseen " olenkos minä ollut kiltti tänä vuonna"

tekijä  j4rk1on

Joulurauhaa, Joulukansio

Kuka kaipaisi ääriliikkeitä tai suurvaltoja 
jos maassa olisi rauha.
Ihmiset voisivat rauhassa keskittyä,
kannattamaan urheiluseurojaan,
harrastamaan harrastuksia,
kuuntelemaan hyvää musiikkia,
pitämään lähimmäisistään ja itsestään huolta
tai tekemään jotain muuta mukavaa.
Eikä kenenkään tarvitsisi murehtia,
räjähtääkö maapallo huomenna.

Olisiko rauha hyvä 
joululahja tänä Jouluna.
Rauha maailmassa,
rauha sydämissä.

tekijä  j4rk1on