tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulu geeneissä, Joulukansio


Jouluaaton ilta.
Henkinen lumen viitta,
syntymästä,
peittää hartioita,
lumista polkua
saunaan paljain jaloin tallustelevalla.
Pysähtyy katselemaan tummaa tähtitaivasta.
Pohtii että mitähän.
Ei varmaan kiukaita tai lauteita kuitenkaan.

Sitten saunoo joulusaunassa murheet
hikenä maailmankaikkeuteen.
Ei niin väliä vaikka ei lahjapaketteja,
vaikka on yksin.
No, suojelusenkeli seuranaan.

Tietävät kuitenkin kenen juhlaa juhlitaan.


tekijä  j4rk1on

lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulupuhelu Suomesta, Joulukansio


Muutama laulu pyörii korvamatona.
Puhelinlangat laulaa ja
Maailmassa monta on ihmeellistä tukiasemaa.

Suomessa lopulta huomattiin että meitäkin kuunnellaan.
Ei välttämättä EU:n poliittisessa päätöksenteossa tai millään tapaa
maailman politiikassa mutta
vale-puhelinverkko-tukiasemien kautta.
Voisihan se tietenkin olla kansainvälistä toimintaa 

mutta selitys on paljon yksinkertaisempi.

Tärkeä kysymys valetukiasemista kuuluu:
Milloin huomattiin että kaikissa Pohjoismaissa kuunnellaan puheluita salaa.
Vastaus: Joulun alla.


Päätelmä: Maailmaa ei salakuuntele kukaan muu kuin Joulupukki
Tietenkin.


Tontut ovat siirtyneet nykyaikaan ja lopettaneet ikkunoiden takana
hiippailun.
Kenelläkään ei ole mitään syytä huoleen.
Kaikki saavat juuri oikeat lahjat.


tekijä  j4rk1on

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulun ajan rutiini, Joulukansio


Siinä toiseksi parasta
on ennalta-arvattavuus.
Parasta
ovat pienet asiat,
jotka eivät pysy paikoillaan.
Niitä paimentaessa,
rutiini on täydellistä.


tekijä j4rk1on

tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulupuhelu Norjasta, Joulukansio


Voi olla että matkapuhelinverkon valetukiasemat Oslossa ovat vasta
jäävuoren huippu.

Oikein suunniteltu puhelinvakoilu sisältää tietenkin myös
valepuhelinkaupoista saatavia valeliittymiä.
Valemyyjät kauppaavat niitä pahaa aavistamattomille ostajille.
Sitten on vielä operaattorit.
Mistä sitä tietää ettei operaattori ole valeoperaattori joka valekampanjoi
ja lähettelee asiakkaille valelaskuja ja valemuistutuksia.

Siispä jos joku soittelee Norjasta Suomeen niin on vaikeaa sanoa puhuuko
soittaja oikeaa vai vale-norjaa. No, sääliksihän tässä käy norjalaisia,
jotka tarvitsevat nyt tukea jota saattaa antaa valetuki-henkilö joka tietysti
valehtelee minkä kerkeää.

Toisaalta, jos Oslon valetukiasemat ovatkin siksi että niillä tuetaan
valehtelua.
Verkkoon syötetäänkin norjalaisia kalavaleita.
Koko juttu onkin norjalaisten vastine ruotsalaisten valesukellusvene
jupakalle.
Norjalaiset vaan tekevät kaiken fiksummin tuhlaamatta aikaa ja rahaa
etsintöihin.


tekijä  j4rk1on

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulun piparkakkutaikina, Joulukansio



Alkuviikosta eräänä päivänä tulin töistä kotiin.
Tiskipöydällä,
piparkakkutaikinan ainekset.
Tuoksuivat etäisesti joululle.

"Kyllä tätä ehdottomasti pitää maistaa
niin tehdään aina koulussakin"
Nuorempi poika sanoi leipurin itsevarmuudella
kun oli taidolla tehnyt taikinan valmiiksi.

Olen samaa mieltä
mutta kokemuksen tuomalla viisaudella,
odottelen ja isken vasta sitten 

kun taikinasta on paistettu läjäpäin pipareita.
Syön rehellisesti salaa.
Tarjoan toki tontuille että katsovat läpi sormien.


tekijä  j4rk1on

Jouluvalo, Joulukansio


Ihmeellinen vihreä jouluvalo.
Vanhempi poikamme värkkäsi sen eräänä päivänä,
nuoren miehen päättäväisyydellään.

Illalla tullessani töistä kotiin, kurvasin autolla parkkipaikalle.
Ihmettelin ikkunasta loistavaa vihreää,
taianomaista hohdetta.

Nyt se on loistanut monta päivää,
kulmikas lasipullo vihreät valot sisällään
kuin ne olisivat aina siinä olleet.
Mielialoihin vaikuttaen, lumettomuuden nollaten,
valaisee Joulukuun.


tekijä j4rk1on

perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulun saapumismyrsky, Joulukansio


Kehittyy Atlantilla
vähän kerrassaan.
Myrsky kerää voimaa,
jaksaakseen puhaltaa maailman murheet pois
kauas yläilmoihin,
josta ne liukenevat avaruuteen ilman painoarvoa.


Tuulee ilman koleutta,
hyvää tuulta.
Sade kerääntyy lammikoista
rauhaksi mielen sopukoihin.

Myrsky laantuu ja maailma on muuttunut.
Hetkeksi hyväksi.


tekijä  J4rk1on

torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukoristeet, Joulukansio


Kimaltavat koristeet eteisen lattialla näyttivät ihmeellisiltä.
Ainoa katseli ihaillen,
tarkkaan.
Koristeiden sisällä värikkäinä
näkyi kuvia, hahmoja, toiveita, lahjoja,
joita hän oli salaa toivonut mutta joiden hankkimiseen
tarkoitetut rahat oli juotu.
Oli käynyt hyvä tuuri,
ettei pullojen tilalla ollut mitään pahempaa.

Yksitellen Ainoa laittoi lattialla lojuvat joulukoristeet pyörimään 

ja päätti sitten mennä herättelemään äitiä.
Kaupassa pitäisi käydä.

Ainoa oli juuri noussut seisomaan
kun ovikello soi.
Ei saanut avata. Voi olla pahoja ihmisiä.
Väliovi oli auki ja postiluukku liikkui.
" Systerii, Ainoaa, onko ollut kilttejä lapsiaa "
matala ääni huuteli luukusta.
Vastoin ohjeita Ainoa käveli ovelle ja avasi sen
koska halusi nähdä äänen joka tiesi hänen nimensä.
Ovesta astui eteiseen, hieman äidin kasvonpiirteitä omaava pitkä  mies,
joka nosti Ainoan syliinsä ja halasi kovasti.
" mitäs kummityttö, etkö tunne, Enohan se tässä.
Missä äiti on, oletko jäänyt yksin kotiin?"
Ainoa pudottautui Enon käsivarsilta ja juoksi vessan ovelle. 

" Täällä, äiti lepää ennenku me lähetään kauppaan."
Eno avasi vessan oven ja katsoi hiljaa lattialla makaavaa naista, 

otti kännykän ja soitti vaimolleen.
" Tulisitko tänne, sisko pitää viedä katkolle ja Ainoa tulee meille jouluksi.
Tää on taas tätä"

Ainoa katseli joulupukkia ja päätteli että sen täytyy olla oikea koska Eno
istui hänen vieressään.
Täti oli toisessa nojatuolissa ja hymyili.
Ainoalla oli iso pehmeä paketti käsissään ja lattialla oli vielä viisi
koska tontut olivat kuin olivatkin nähneet että hän oli ollut koko vuoden
ihan kiltti.
Ainoa hymyili eikä vielä tiennyt että tämän Joulun avulla hän selviytyisi
vaikka mistä.
Kuusessa oli oikeat koristeet.


tekijä j4rk1on

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joululahja, Joulukansio


Kahdeksan heräsi kuten aina ennenkin.
Levollisena nukutun yön jälkeen, unen oli katkaissut vain vartiovuoro.
Hän avasi ensin korvat, kuunteli hiljaisuutta ja siinä pikkuhiljaa
erottuvia pieniä ääniä. Kuva alkoi muodostua aivoihin.
Sitten hän avasi silmät ja katseli äänettä ympärilleen, äsken äänien
muotoileman huoneen tarkkaa kopiota silmillä nähtynä.
Mindfulness. 

Täysin hereillä hän nousi ylös sängystä, herättämättä
tupakavereitaan.
Pukeutui ja hiipi ovesta käytävään, määränpäänä aamutoimet.
Käytävän valaisimet paloivat himmeinä, saaden aikaan inhimillisen
tunnelman.
Sen enempää vilkuilematta Kahdeksan eteni käytävän päässä olevaa
pesuhuonetta kohti kunnes jokin vilahti silmäkulmassa ja pysäytti hänet.
Joulupaketti. Asetelineessä.
Aseteline täynnä joulupaketteja, värikkäisiin joulupapereihin pakattuna.
Kaiken muotoisia ja kokoisia.
Kahdeksan otti paketin siitä telineestä ja kohdasta jossa hänen aseensa
piti olla.
Paketissa luki
" Onnellista ja rauhaisaa Joulua Kahdeksalle"

Kaikkialla muuallakin maailmassa sotilaat,
sadoilla miljoonilla muilla numeroilla nimetyt,
huomasivat saman asian, kuka missäkin tilanteessa.
Aseet jotka eivät olleet sillä sekunnilla välittömässä käytössä
olivat muuttuneet lahjapaketeiksi.
Herkkuja, kirjoja, vaatteita, pelejä, viihde-elektroniikkaa ja
pehmolelujakin.
Samoin hävittäjien asejärjestelmät olivat paketoituneet ja muuntuneet.
Lopulta kaikki aseet, ohjuksia, biologisia-ja kemiallisia aseita myöten,
sama juttu.
Pelkkiä hyvää mieltä ja iloa tuottavia lahjoja.
Sivistyksen merkit olivat haihtuneet Korvatunturin toimesta.


tekijä  j4rk1on










perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri, Joulukansio


Tsemppari oli yksinäinen ihminen, puoliksi työtön, puoliksi pätkätyöläinen.
Maallista omaisuutta oli elämän aikana tuhlattu, 

aina kun sitä oli kertynyt.
Koulun jälkeen, armeija oli ollut paikka jossa hän oli viihtynyt 

mutta ei ollut kuitenkaan jäänyt kantakessuksi vaikka olisi ollut mahdollisuus.
Ehkä veressä oli pikku pisara kulkemisen kaihoa.
Muutamaa lapsuuden kaveria hän näki sattumalta harvakseen, 

samassa kaupungissa kun asuivat.

Tsemppari avasi asunnon kolhitun oven, 

sytytti valon katossa roikkuvaan lamppuun, 
laittoi oven kiinni ja istui yksiön ainoalle tuolille.
Joulukuun neljä ensimmäistä yötä hän oli viettänyt neljässä eri kämpässä.
Se oli jopa Tsempparille poikkeuksellisen kova kortteerin vaihtotahti.
Aamuisin oli henk.koht omaisuus pakattu selkäreppuun 

ja lähdetty kohti seuraavaa etappia.
Mutta tänään oli tärpännyt. 

Pätkätyöstä oli tullut sopivasti palkkaa taskuun ja samalla vihje kämpästä. 
Asunnon oli pystynyt maksamaan kuukaudeksi eteenpäin.
" niinpä " Tsemppari ajatteli nostaessaan repusta pöydälle lenkkimakkaran, 
leivän, maitotölkin ja halvan kännykän.
"joulukuun viides luukku"


tekijä  j4rk1on









tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulun toive, Joulukansio


Ei ole helppoa diktaattoreillakaan. 
Ei itsensä valinneilla eikä
demokraattisesti valituilla.
Kavereiden kanssa ei voi lähteä lähipubiin olusille 

tai syömään fish and chipsejä.
Jos yrittää livahtaa joulupukiksi tuttavaperheelle
ja sattuu onnistumaan 

niin ovat vaatteet täynnä 
oman väen asentamia jäljittimiä. 
Samalla tuttavaperheenkin joulu menee pipariksi 
koska eivät tiedä ovatko olleet tarpeeksi kilttejä 
vai onko joku antanut jostain ilmi. 
Hymyillään väkisin ja teeskennellään toiveikkaasti.

Turvamiesten, turvatoimien ja itsesuojeluvaiston rakentama muuri,
jättää kaiken spontaanin hauskanpidon pois.
No, siellä muurin toisella puolella se oikea 

koskettava ja henkilökohtaisesti kiinnostava elämä eletään.
Siellä diktaattorimme 

haluaisi avata joulukuusen alta ottamansa paketin.
Sanoa myhäillen itsekseen " olenkos minä ollut kiltti tänä vuonna"


tekijä  j4rk1on

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulurauhaa, Joulukansio


Kuka kaipaisi ääriliikkeitä tai suurvaltoja 
jos maassa olisi rauha.
Ihmiset voisivat rauhassa keskittyä,

kannattamaan urheiluseurojaan,
harrastamaan harrastuksia,
kuuntelemaan hyvää musiikkia,
pitämään lähimmäisistään ja itsestään huolta
tai tekemään jotain muuta mukavaa.
Eikä kenenkään tarvitsisi murehtia,
räjähtääkö maapallo huomenna.

Olisiko rauha hyvä 

joululahja tänä Jouluna.
Rauha maailmassa,
rauha sydämissä.


tekijä  j4rk1on

torstai 27. marraskuuta 2014

Kohderyhmä, elämän kansio


Lähijunan ikkunasta näkee illalla

valopilkkuja siellä täällä.
Rakennusten seinissä, katoilla,
mitä kaikkea valomainoksissa voisikaan lukea.

Vilkaisu kauppakeskuksen suuntaan saa nelikymppisen matkustajan,

raavaan miehen, oluttehtaan kannattajan, 
hieraisemaan silmiään.
Siitä missä ennen loisti kodinkoneliikkeen valomainos, 

alkaa uusien tekstien kavalkadi:

- No.
- Päivä oli syvältä, vai?
- Viikonloppu lähestyy.
- Tilipäivä ensi viikolla.
- Onneksi otit kottia.

Nuoripari toisella penkillä katselee ulos poski poskessa kiinni. 

Toisensa löytäneillä sielunpuoliskoilla on sama näkymä.
Heitä ei mainoksissa näkyvät viestit ihmetytä lainkaan:

- Oma koti.
- Ihania lapsia.
- Tämä on ikuista.

Vanhus tihruilee junan ikkunasta pimeyteen, vaunun etuosassa.
Yrittää saada selvän lukemastaan:

- Muistitko lääkkeet?
- Eläkeläisellä on aikaa.
- Sen pitäisi olla parasta aikaa.
- Mikähän päivä on?

Lähijuna liikkuu ajassa kiskoilla,
maassa joka on liikkuu mannerlaatoilla,
jotka liikkuvat maapallolla,
joka liikkuu avaruudessa,
joka sekin liikkuu.
Siinä sitä kuitenkin istutaan tukevasti paikoillaan
ja on hyvää aikaa mietiskellä,
elämän meno-paluulipun voimassaoloaikaa.
Parempi olla katselematta mainoksia.


tekijä j4rk1on

torstai 20. marraskuuta 2014

Politiikka muistuttaa marraskuuta, pakinakansio


Vaalit on taas tulossa.
Eduskuntaan noustaan ja sieltä pudotaan.
Hallitus kootaan ja sitten aletaan taas alusta.
Suunnitellaan jo moneen kertaan tehtyjä erheitä.
Tällä kertaa ne tehdään paremmin.

Sitä voisi jopa vähän maksaa jos joku tekisi ennentekemättömän virheen.
Sellaisen virkistävän ja historiaan jäävän
mutta nykyaikana sellaisia ei enää tehdä.
Se saattaa tosin johtua siitä ettei kukaan vielä ymmärrä
kuinka massiivisia mokia on jo tehty.
Nerous paljastuu usein vasta historioitsijoiden kautta, paljon myöhemmin.
Nyt ehkä vain tuntuu siltä ettei saada harmauteen vaihtelua.

Mitähän kaikki korkearvoiset ja muutkin valtionhallinnon virkamieskoneiston
jäsenet, mahtavat tuumailla tulevista uusista kansanedustajista?
Ollaanko iloisia kun edellisen kauden puupäistä päästään vihdoin eroon.
Arvuutellaanko uuden hallituksen jäsenien nimiä.
Onko virkamiehillä olemassa salainen top ten lista toivekandidaateista.
Onko jopa töp_ten lista niistä joita vähiten toivotaan ministereiksi.

Virkamieskoneistohan tätä maata pyörittää
kuin jättimäistä käkikelloa.
Tasaisin väliajoin ovat poliitikot käen paikalla kukkumassa.
Käki ei sano kukkuu, kukkuu
vaan nattoo tai sottee tai talavivuaroo
tai jotain muuta ajankohtaista,
suoraan kakkosesta.
Käet vievät kaiken huomion ja oikeat viisareiden pyörittäjät ovat piilossa.

Jos oltaisiin oikeudenmukaisia kansalaisia kohtaan 

niin pidettäisiin eduskuntavaalien yhteydessä virkamiesvaalit.
Sekoitettaisiin pakka oikein kunnolla.
Samalla saataisiin tietää mitä vakansseja ja kuinka monta, 

virkamiehillä oikein on ja toisaalta, mitä vakansseja puuttuu.
Sekin on jäänyt hieman epäselväksi.
Rutiininomainen valtion virkamiesohjautuvuus vähenisi 

ja poliitikot joutuisivat nojautumaan enemmän,
vähemmän kokeneempien virkamiesten, olkapäitä vasten.
Oikeita vastauksia ei saisikaan "kuiskaajankopista" vaan repliikit 

olisi itse mietittävä.
Silloin olisi mahdollisuus legendaarisiin mittoihin nouseviin törttöilyihin
ja vielä suurempiin otsikoihin.
Pystyttäisiin luomaan jotain uutta marraskuumaiseen politiikkaan.
Ehkäpä uusi poliittinen ohjelmaformaatti joka on loistanut poissaolollaan.
Grand resigns.

j4rk1on



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Äitini vankila, elämän kansio


Äidin vankila on vanha.
Muuten ihan tavallinen ja toimiva.
Hidastunut, hieman rapistunut.
Vanhoissa kuvissa, 

muistoissa,
kaunis.

Onhan elämän jossain vaiheessa,

ollut pieni hitunen,
onnea, 
rakennusaineena.
Se näkyy vieläkin 

voimana.

tekijä  j4rk1on

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Keinukalliolle kukkulalle rakennan minä majani, pakinakansio

Keinukalliolle kukkulalle rakennan minä majani

Pitäisikö nyt vaan oikeasti suodattaa eduskunta vaalien alla olevat
kunnallispoliittiset mielikuva-markkinoinnit  pois ja ajatella omilla
aivoilla. 

Lehdissä olleen Keinukallio-uutisoinnin ydin ei ole siinä että
kaikki mukavalta kuulostavat toivesuuntelmat todellakin rakennettaisiin.
Ydin on siinä että aihe on mukava neutraali fiktio, jollaisia on helppo
käsitellä mitenkään poliittisesti ryvettymättä.
Ideointi oli kaikenlisäksi mielikuvituksellisen yksitoikkoista,
epäliikemiesmäistä ja lyhytnäköistä.

No, rannalta on helppo huudella, joten tässä muutama ehdotus alueen
käyttöön.

Keinukallion alue tulisi kokonaan kattaa suurella kupolilla ja ilmastoida
olosuhteet kesälämpötilaa vastaavaksi.
Maailman ensimmäinen Sisäkesäpuisto.
Tämä idea kantaa jo vuosien takaa jolloin ehdoteltiin Keravan keskustan
kattamista.

Tai sitten voitaisiin
Siirtää nykyisen kävelykadun autioitunut pää
tai miksei koko kävelykatu Keinukallioon.
Eräs taho ehdotti urheilumyymälöiden rakentamista alueelle. 

Samaan syssyyn voisi sinne tuupata muitakin kauppoja elintarvikeliikkeistä
vaatekauppoihin.
Ravintolatoimintaakin voisi pyörittää luonnon helmassa myymällä
lenkkeilijöille lenkkimakkaraa ja sillon tällöin tuopposen palautusjuomaa.

Kaukonäköisintä olisi ehkä jakaa Keinukallion alue vastuualueiksi,
kaupunginvaltuuston puoluepaikkajaon perusteella. 

Silloin eri puolueiden kilpailu siitä, kenen vastuualue kehittyy, 
toimii ja näyttää parhaimmalta,
takaisi pitkäjänteisen ja kestävän Keinukallion alueen 

kukoistuksen aikakauden.

tekijä j4rk1on

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kasvatus, elämän kansio


Maailman murheet ovat kuin pikkulapsi.
Niitä saa passata aikuiseksi asti jos niin haluaa tehdä.
Huolehtia ja murehtia.

Kannattaisiko huolestua vasta sitten kun se sinulle sopii.
Jättää maailma joskus oman onnensa nojaan, yksikseen, polkemaan jalkaa,
harjoittelemaan itsenäistymistä.

Kadota itse lepäilemään mukavaan paikkaan.
Ajatukset samalla huojentuen.
Sitten antaa taas ajatusten pikku hiljaa juosta,
kunnes pitää niille välipäivän,
ehkä muutaman kerran viikossa.

Eiköhän se maailma siitä aikuistu.


tekijä  j4rk1on

tiistai 11. marraskuuta 2014

Ei niin harmaata ettei jotain hyvääkin. elämän kansio


Marraskuun aamuna, muuttuu iättömäksi.
Liikahtamatta  katselee keittiön ikkunasta
ajan lipumista horisontissa.

Hitaita valonsäteitä näkyy harmauden keskellä.
Itse siellä mukana
kaukaisuudessa ja tässä.

Kupillinen kahvia juotu,
keitin onneksi neljä.
Kohtahan se vaimokin herää.



tekijä  j4rk1on


torstai 6. marraskuuta 2014

Mielialaflunssa. Virustrilogia osa 3, pakinakansio


Rähinä-mielenosoitus kaupungin keskustassa
epäonnistui täydellisesti.
Mielenosoittajat eivät saaneet millään adrenaliinitasoja ylös. Kenenkään ei
tehnyt mieli ruveta anarkistiksi, hulinoida ja pistää paikkoja remonttiin.
Vihaisia huutoja ei kuultu.
Niiden sijasta kuultiin ystävällisiä tervehdyksiä mielenosoituksen
seuraajille. Vanhukset auteltiin kadun yli. Roskat kerättiin pois kadulta.
Kehuttiin virkavaltaa ja vannottiin että seuraavalle poliisikurssille
varmasti pyritään. Kaikki halusivat erityisesti mellakkapoliisien Facebook
kavereiksi.
Kulkuetta televisioitiin ja mielenosoittajien lausumat putkahtivat ruutuihin.
" hyvin menee"
" kunhan tässä vaan kävellään"
" elämä on ihanaa"
" terveisiä äidille"
Keppien ja kivien tilalle oli mielenilmaisua varten jostain viime hetkillä
hankittu karamelleja, ikäänkuin abi-tyyliin heiteltäväksi.
Ryhmähaleja otettiin koko ajan niin että kulkue eteni noin kilometrin
tunnissa.

Kertakaikkiaan hämmentävä kokemus, erityisesti mielenosoituksen ideoijille
jotka olivat odottaneet kunnon rähinää.
Nyt tämä agitaattorien pienryhmä joka seurasi tapahtumia median
välityksellä 120 kilometrin etäisyydeltä, pääjehun omakotitalossa,
riehui ja kiehui raivoissaan ja epähuomiossa melkein tuhosi tv-huoneen
sisustuksen.
"Mitä hemmettiä tää oikein on, onko ne kaikki kovanluokan anarkistit jotka
värvättiin tarkoituksella rikkomaan ja hajottamaan paikkoja, muuttuneet
lampaiksi tai saaneet lääkityksen kohdalleen? "
" Tää ei ole mahdollista. Kaikkihan nauraa meille"

Mahdolliseksi em. tapahtumat mielenosoituksessa teki pienen pieni
mieliala-virus.
Se oli tarttunut mielenosoituskulkueen osanottajiin.
Ensimmäinen uhri oli väkivaltatuomiota kärsinyt satakiloinen Korsto, joka
oli matkannut lähijunalla, ilman lippua tietenkin, keskustaan.
Pasilan kohdalla Korston vastapäätä istunut papparainen oli pärskäyttänyt
aivastuksen pahaa aavistamatonta kriminaalia kohti 

ja mieliala-viruksia  oli lennellyt monta sataa kriminaalin kyömynenästä sisään.
Virukset olivat vaikuttaneet salamannopeasti.
Korsto oli suivaantuneena nostanut nyrkkinsä lyöntiasentoon ja murahtanut.
" Nyt tulee pappa turp...eikun terveydeksi ja mukavaa päivänjatkoa vaan "
Papparainen oli kiitellyt ihmeissään.

Korsto oli jäänyt junasta päärautatieasemalla ja kävellyt sieltä, euforian
vallassa, mellakoijien salaiseen kohtaamispaikkaan, 

jossa oli määrä tehdä työnjako siitä ketkä rikkoisivat liikkeiden ikkunoita ja ketkä hyökkäisivät poliisien kimppuun.
Palaverin alkuun Korsto oli aivastanut miehekkäästi, 

koko anarkistijoukko sai mielialavirus tartunnan. 
Empatiahyöky alkoi välittömästi.
Yksissä tuumin päätettiin muuttaa mielenosoitus hyväntahdon kulkueeksi.
Plakaatteihin maalattiin hallituspuolueiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen
logoja ja mainoksia.
Marssilauluiksi valittiin Maamme laulu ja Mustan kissan tango, 

jotka kuulostaisivat vahvoilta mutta herkiltä tulkinnoilta anti-anarkistien
iskujoukon tulkitsemina.

Kulkueen keskellä Korsto lauloi ja halasi iloisena parhaita uusia ystäviään, 

naama loistaen, hymy korvissa, puuttuvine etuhampaineen.
Vilpittömästi onnellinen mies.

tekijä j4rk10n

maanantai 3. marraskuuta 2014

Paras ikäkriisi, elämän kansio


Hiljaiset sekunnit kuuluvat yhä useammin.
Se ei tarkoita että kuulossasi olisi vikaa.
Se voi tarkoittaa että luot äänettömiä hetkiä itse.
Pysähdyt kokemuksen rauhassa
kuuntelemaan tuntojasi.

Maailman vauhti on niin kova että maapallo
näyttää kauempaa katsottuna valtavalta
oravanpyörältä.
Siellä pyörän sisäkehällä juoksee ihmiskunta, 

paukutellen henkseleitään ja mittaillen rasvaprosenttiaan,
Ei pääse eteenpäin,
ikilenkillä ikiliikkujassa.

Sinä saatat hiljentää vauhtia reippaasti,
jarruttaa kokemuksen voimalla.
Jäljelle jää paras ja antoisin
ikäkriisi,
ilman kriitä.


tekijä  j4rk1on

lauantai 1. marraskuuta 2014

Auringon etsijä, elämän kansio


Ajatus, tajusi päivien valoisan ajan lyhentyneen,
yllättyi kuten joka vuosi.
Aika oli kulunut ajatusta nopeammin.

Kun katsoi tarkemmin niin pöytäkalenterista
tietenkin näkyi päivän lyheneminen.
Aurinko ui kalenterilehden alla.
Nousi joka päivä pinnalle aina vain lyhyemmiksi hetkiksi 

haukkaamaan happea.

Ajatus oli varustautunut edellisvuosia paremmin.
Nyt vitamiinit pitävät virkeänä.
Etelän hedelmien maku herättelee ajatusnystyröitä.
Talvilomalla kylpylän lämmössä ja höyryssä lepää Ajatus, 

baden-baden tuolillaan ja siemailee virkistävää juomaa.
Ei kuitenkaan liikaa ettei takkuile.

Kaamoksen keskellä
valaistunut Ajatus meditoi,
kiinnittyy kesään.
Hetki vihreän luonnon keskellä,
auringonvalon lämmössä.
Ajatus on aurinko


tekijä j4rk1on.

torstai 30. lokakuuta 2014

Sic transit gloria media. Virustrilogia osa 2, pakinakansio


Outoja asioita tapahtui ympäri maailman.
Tai yksi kummallinen asia.
Uutisvirus levisi niin nopeasti ettei kissa ehtinyt aivastaa tai koira
häntää heiluttaa.

Uutisviruksen iskiessä kaikki televisio-ja radio kanavat  kohtasivat saman ongelman.
Uutistenlukijat ja studiotiimit eivät voineet mitään itselleen.
Vastustamattomasti totuuden sanat pursusivat huulilta 

vaikka yritettiin sanoa jotain muuta.
Tekniikoita, joilla yritettiin saada uutiset luettua 

niin kuin ne oli kirjoitettu, oli monia.
Nopeasti lukeminen, viittomakieli, hypnoosi  jne. 

mutta mikään ei auttanut.
Uutiset alkoivat aina käsikirjoitetuilla versioilla.
Sitten seurasi totuudenmukainen versio ja vielä mainittiin mitä kohderyhmiä
valeuutisilla oli ollut tarkoitus manipuloida.


Studiotiimit olivat kuin lumottuja näinä outoina hetkinä. 

Outo hehku loisti studiolaisten silmistä.

Katkelma uutisista:
" Hyvää iltaa hyvät katsojat, tässä kello kuuden ajankohtaiset uutiset.
Samaa potaskaa tässä on jauhettu koko päivän. 

Taidan osata koko jutun ulkoa ja niin kohta varmaan tekin."
" Niille katsojille jotka eivät ole vielä kuulleet niin kerrottakoon
jutun juoni.
Uutisviruksen ansiosta ja syystä joutuvat uutistenlukijat oikaisemaan
lukemansa uutiset ja kertomaan totuuden.
Se mistä  totuus tulee ei ole vielä täysin selvinnyt.
Arvellaan että korkeammilla voimilla on sormensa pelissä. 

Toinen vahva arvaus on että planeettamme
pödynsietokyky on ylittynyt ja evoluutio on synnyttänyt viruksen.
Eiköhän aloitella muilla uutisaiheilla, tänään saadaankin kuulla jänniä
juttuja poliittisista motiiveista, urkinnasta ja muista mukavista
aiheista."

Uutistenlukija jatkoi.

" Hallitus on aloittanut uuden työllistämisohjelman jolla pyritään
kouluttamaan pitkäaikaistyöttömiä uusiin ammatteihin." ja kertoi sitten
viruksen pakottamana totuuden torvena.
" Asian oikea laita on se että työllistämisohjelmalla on minimaalinen
vaikutus ihmisten työllistymiseen.
Ohjelma käynnistettiin juuri tällä hetkellä siksi että vaaleihin on enää
puoli vuotta. "

Uutisvirus tuntui hypnotisoineen koko maailman valtamediat ja linkosi niitä
kierros kierrokselta pesun jälkeen.
Tosiasiat piti tunnustaa.
Median kunnia oli kyseessä.
Se oli katoamassa totuuden syövereihin.

Uutislähetyksiä oli kuitenkin jatkettiin. Bisnes on bisnestä.
Katsojaluvut olivat hyvässä kasvussa. Tosi tv-ja radiouutiset menestyivät.
Katsojista oli mukavaa katsella ja kuunnella uutisia ja päästä sanomaan.
" Aivan, mitäs minä sanoin, valettahan se oli, hyvä että totuus tuli ilmi "


Uutisankkureiden, lasten ja imeväisten suusta kuului totuus.

Onneksi uutis-viruksen aiheuttama pan-epidemia on laantumassa.
Todennäköisesti uusi epidemia muhii jo jossain päin maailmaa.
Se saattaa aiheuttaa päinvastaisen efektin.
Median pakonomaisen tarpeen
syöttää katsojille ja kuuntelijoille pajunköyttä.
Mitä vaikutuksia sillä on, jää nähtäväksi.


tekijä j4rk1on

maanantai 27. lokakuuta 2014

Ikäkriisi, elämän kansio


Olen koukussa vanhenemiseen.
En voi lopettaa sitä.
Luultavasti olen pahasti addiktoitunut,
sillä ikäännyn päivä päivältä.



tekijä  j4rk1on


torstai 23. lokakuuta 2014

Kellusvene, pakinakansio


Erään Skandinavian valtion puolustusvoimien ylipäällikkö oli pohdiskellut
pitkään maansa heikkoja kohtia sotilaallisesta näkökulmasta.
Mitään ei oikein tullut mieleen, olihan maa puolueeton maa, 

toisen puolueettoman maan vieressä. 
Sitäpaitsi se puolueeton naapurimaa osasi sotia ihan oikeasti 
eikä tarvinnut niissä asioissa mitään apua.
Niinpä, oli ollut pitkään melko rauhallista 

lukuunottamatta muutamaa odottamatonta lähinaapurin vierailua. 
Ensimmäinen oli 80-luvulla.
Se oli mennyt lähinnä Whisky-luokan juopottelun piikkiin. 

Seuraava sukellusveneluokka olikin nimeltään Olut. 
Jugurtti-luokan veneitä suunniteltiin kovaa vauhtia.
Toinen vierailu oli tehty toissavuonna epäreilusti ilmatilaan 

juuri pyhäpäivänä kun kaikki omat lentäjät olivat ansaitusti vapaalla.
Missä oli idän sotilas-etiketti, taatusti kenttä-pullossa.
Ei mitään käytöstapoja.
Koko ilmavoimat olivat joutuneet komentaja Naurun alaisiksi. 

Ei yhtään hyvä, ei.

No mutta, mitähän sitä keksisi, tuumiskeli ylipäällikkö.
Jos rakennettaisiin uudenlainen sota-alus,
Oltaisiin ovelia ja tehtäisiin halvalla.
Sukellusvene joka ei sukeltaisi, 

se olisikin kantosiipialus joka kulkisi vettä leikaten, hirvittävällä huippunopeudella.
 
Se yllättäisi taatusti koko maailman partioidessaan saaristossa,
periskoopissa lippu liehuen. 

Syvyyspommit olisivat ovelasti kelluvia
pintapommeja, torpedot pintaa viistäviä ohjuksia.
Se olisi sotateollisuuden merkittävin keksintö.
Kellusvene.

Luonnollisesti Kellusveneitä valmistettaisiin suuria määriä ja joka
kymmenes tehtäisiin jonkun toisen valtion aluksen näköiseksi.
Niillä kurvailtaisiin saaristossa aina silloin tällöin, 

otettaisiin pari kuvaa, kerrottaisiin tarinoita tummapukuisista miehistä vai pitäisikö olla
liituraita puvut. 

No kuitenkin, lähetettäisiin nämä vihjeet lehdistölle.
Pidettäisiin yllä  puolustusvoimien määrärahoja ja mainetta. 

Merivalvontatehtäviä  riittäisi mukavasti ja ne voitaisiin itse suunnitella 
sopiviin ajankohtiin.

Ylipäällikkö nosti ajatustyöhönsä tyytyväisenä jalat työpöydälle ja päätti
ottaa pikku nokoset.
Ei mikään huono keksintö.


tekijä  j4rk1on

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Työmatkalla näkee kaikenlaista, elämän kansio


Kolea aamu
Tuijottelee jalkoihinsa juna-asemalla.
Viheltelee hiljaa katsellessaan väkeä ja odotellessaan lähijunaa.
No sieltähän se tulee, minuutin myöhässä.

Kolea aamu työntää matkustajat junaan, kuluneilla rukkasillaan.
Järjestelee yhden matkaajan tuohon penkkiin ja toisen tuohon.
Jonkun jättää seisoskelemaan junan eteiseen.
Puhelimeensa papattajat asettelee puhumaan.
Lehtien lukijat lukemaan.
Kaveriporukan käkättämään.

Yleensä, ihmiset Kolean aamun ympäröimässä junassa,
eivät koskaan huomaa kuinka ahkerasti ja paljon
heidän eteensä ahkeroidaan.
mutta jotkut sentään huomaavat.
Ne kesävaatteissa hytisijät.
Niitä Kolea aamu halaa ja pitää kädestä.
Niin mukavasti koleasta hytisevät.
Pelastavat Kolean aamun.


tekijä  j4rk1on

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kindfullness ( harjoitus vanhemmille ) elämän kansio


Katso tiukasti perheenjäseneesi.


Keskity hengitykseesi.

Hengitä syvään sisään...
Tyhjennä kaikki ajatuksesi ja poista äsken kuulemasi huuto ja kiukuttelu
korvistasi.
Hengitä ulos...
Mielesi on hiljaisuuden ympäröimä.

Hengitä sisään...
Tyhjennä kaikki ajatuksesi, sulje silmäsi
ja häivytä mielestäsi näky edessäsi punaisena huutavasta naamasta.
Hengitä ulos... ja pidä silmät kiinni.
Silmäsi lepäävät näkemättömyydessä.

Keskity hengitykseesi.
Tee viisi kertaa silmät ja korvat kiinni pitäen
sisään ja ulos hengitys rauhalliseen tahtiin...

Avaa silmät ja korvat.


Kysy lapseltasi,
" lapseni, mitä sanoitkaan... en tainnut kuulla"


Kuuntele harjoituksen onnistumisesta kertova
ääni joka tulee kun jälkikasvusi paiskaa
huoneensa oven kiinni.


Harjoitus on päättynyt.
Sinulla on rauhallinen hyvä olo.


tekijä  j4rk1on

torstai 16. lokakuuta 2014

Me viikonpäiväläiset, pakinakansio


Aika monella on viikossa, seitsemän maanantaita peräkkäin.
Henkilökohtaiset sekamelskat,
ymmärryksen ja ratkaisujen ulkopuolella,
lukitsevat päivät paikoilleen.
Lomilla maanantait jatkuvat.
Ihon lisäksi käristyy psyyke.
Maanantai-ihmiset ovat helposti syttyvää sorttia.
Usein aivan liekeissä.
Moni lukiessaan hyvää kirjaa heti alkusivuilta, palaa loppuun. Hermoista
nousee palaneen käry.

Tiistai, keskiviikko, torstai-ihmiset puurtavat kaikilla elämänalueilla.
Kiirettä pitää, aika juoksee pois ulottuvilta.
Kaikki rullaa kunnes yllättäen ollaan ehtoopuolella ja rollaattori rollaa.
Omat harrastukset, ura, status naapureiden silmissä, tuntuvat pakollisen
hyviltä. Lisäpisteitä ropisee kaikesta mitä tekee.
Sitten kun se seuraava tavoite on saavutettu voi katsella ympärilleen,
mistähän bongaisi seuraavan tavoitteen.

Perjantai-ihmiset rääkkäävät kehoaan ja mieltään pakollisella
rentoutumisella, lähinnä juoman seurassa.
Se on aikaa ystävien ja lähimmäisten kanssa.
Henkevää keskustelua.
Sääli ettei kaikkea muista jälkeenpäin. Toisaalta ehkä hyväkin.
Perjantaitkin voivat jumittaa ja jatkua toisensa jälkeen.
Korkkia ei saa kiinni, siinä on avaavat kierteet.

Viikonloppu-ihmisillä on aina lauantai ja sunnuntai.
(  tuhlaavat aikaansa ympärilleen katsomiseen )
Tekevät hyvän olon historiaa.
Pieniä askeleita keholle,
suuria harppauksia mielialalle
tai ollaan vaan maailman sylissä rauhallisessa paikassa.

Mikä viikonpäivä on menossa?
Minä vuonna se alkoi?


tekijä  j4rk1on

maanantai 13. lokakuuta 2014

Keravan terveyskeskuksen päivystys, pakinakansio


Keravan Terveyskeskuksen päivystyksen siirtäminen toimistoaikojen
ulkopuolella Peijakseen on taloudellisesti järkevintä mitä ajatella saattaa.
Kätevä keino kustannusvirtojen ohjailuun ja supistamiseen.
Sitähän talousihmiset suunnittelevat ja ajattelevat.
Mukavuudesta ei makseta.
Terveyskeskuksen asiakkaat, jotka tulevat sairaaksi toimistoaikojen
ulkopuolella, maksavat itse matkansa Peijakseen ja kuluttavat omaa aikaansa
matkustamiseen sinne.
Keravalle ei aiheudu kuluja asukkaidensa potutuksesta.

Matkahan on lyhyt ja bussilla tai junalla pääsee.
Säihin ei kukaan voi vaikuttaa.
Jos sattuu kuumehoureessa eksymään matkalla tai muuten vain loukkaamaan
itsensä niin sellaista se elämä on.
Mikä taho on vastuussa jos joku sattuu virka-ajan juuri loppuessa
epähuomiossa tai huolimattomuuttaan menehtymään eikä menemään Peijakseen?

Kaupunki voisi miettiä tosissaan,
mitä muuta voi siirtää muualle niin ettei tarvitse palkata ketään.
Vai olisiko järkevää naapurikaupunkien ja kuntien kanssa perustaa
työntekijäpooli josta hoidettaisiin vuoropäivinä eri kaupunkien asioita.
Viikonloppuisin ja virka-ajan ulkopuolella marisijat ohjattaisiin
Peijakseen.
Kadunvarsille ja muuallekin voitaisiin pystytellä muualle viittovia
tienviittoja.

Yksi toimiva vaihtoehto olisi:
Sirkuskaravaani tyyppinen ratkaisu jossa oma rekka tai peräkärry kaikille laitteille.
Röntgenistä labroihin ja odotushuoneesta vastaanottohuoneisiin.
Karavaani kiertäisi sopimuskaupunkeja koko ajan
joten kukaan ei voisi väittää etteikö terveyspalvelut olisi lähellä ainakin
joskus.
Sairastumiset opittaisiin varmasti ajoittamaan oikeisiin päiviin.
Terveydenhoidon kustannuskaravaanin maanantain sijainnista tulisi tietenkin
kinaa, joten maanantaisin sijainti voisi olla salainen. Etsivä löytää.

Tulevaisuudessa, kaupungin hallinnon virka-ajankin voisi siirtää virka-ajan
ulkopuolelle.
Sitä kautta kaupunginhallinnon hoidettavaksi suoraan Peijaksesta.
Tehokkaampaa saattaisi olla yhteishallinto sopimuskaupunkien kesken.
Ehkä sirkuskaravaani periaatteella pääsisi lähemmäksi ihmisiä.


tekijä  j4rk1on

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Yrmiö, elämän kansio


Mitä jos yht'äkkiä puheen tuottamiseen tarvittaisiin
yhtenä ikäänkuin 
fyysisenä edellytyksenä,
hyvää mieltä tai vähintään positiivista mielen tyyneyttä.
Haukkuminen ja mollaus ei onnistuisi harmistuneena sitten millään,
ei edes vahingoniloisena,
ainoastaan silloin kun olisi hyvällä tuulella 

ja silloin se ei enää huvittaisi.


Parempi etten jatka skenaariota. Siitä tulisi ehkä meille suomalaisille
henkisesti liian raskas.



tekijä  j4rk1on

perjantai 10. lokakuuta 2014

Nenänkaivuu urakoitsijat, pakinakansio


Liikennevaloissa odotellessani, siis jalankulkijana, katselin valoihin
pysähteleviä ja niistä lähteviä  autoja, kaikenlaisia ja kokoisia.
Ihmisiä ratin takana ja matkustajina.
Aloin pohtia, taas kerran, kuinka paljon kuivettunutta ja vähän
tuoreempaakin räkänöödeliä kaivetaan nenistä suurella antaumuksella.
Yleensä sitä kaivavat kuljettajat,
joskus solidaarisuudesta myös matkustajat.
Ilmeisesti se on järkevintä mitä kyseisessä tilanteessa voi tehdä.

Voihan nenänkaivelun sijasta räplätä radiota tai kännykkää, napsutella
sormia tai valojen vaihtuessa
laittaa nopeammin vaihteen päälle jos ei ole automaattivaihteistoa
mutta harva näitä vaihtoehtoisia toimintoja tekee. 

Nenä koukuttaa kuin korttipeli, potti nokkiin.

No sitten...
Siinä juolahti mieleen varma hittituote ostoskanavalle.
Hands nose-free.
Sen avulla liikennevaloissa ja muutenkin ajaessa
voi keskittyä pelkästään ajoneuvon kuljettamiseen.
Enemmän turvallisuutta.
Hands nose-free laitteen toimintaideana käytetään varmaksi todettua
pyykkipoika-teknologiaa, jota on tässä muodossa käytetty 

kodeissa ympäri maailman jo vuodesta 1887.

Se mikä erottaa Hands nose-freen tavallisten pyykkipoikien käytöstä 

on hienostunut tekniikka ja automatiikka.
Sisäkattoon kiinnitettävä tietokoneohjattu käyttöyksikkö, pitkine
nivelvarsineen, yhdistettynä  hiilikuitusormeen ja erikois-pyykkipoikiin,
hoitaa nenänkaivuun ja nenästä kiinnipitelyn itsenäisesti.
Laite voidaan ohjelmoida pitämään kiinni nenästä myös hajuhaittojen
yllättäessä tai jos aivastuttaa.

Niistäminen hoituu niin ikään automaatilla.
Vakavamman flunssan ja nuhan yllättäessä,
Hands nose-free kerää niistämistuotokset näppärästi, sieraimiin
tökättävillä, tyhjiä ilmapalloja muistuttavilla kumisäiliöillä, jotka se
automaattisesti vaihtaa niiden tullessa täyteen.

Deluxe mallissa,  pyykkipoika / nenästä kiinnipito-ja kaivuu yksikkö, 

on muotoiltu ihmiskäden näköiseksi.
Tällöin satunnaiset katselijat eivät huomaa mitään erikoista vaikka Hands
nose-free on toiminnassa.

Lisäksi ylimääräisenä etuna, laitetta käytettäessä on se että voit
hauskuuttaa kanssamatkustajia, varsinkin perheen pienimpiä, 

riemukkaasti nasaalilla nenä-äänellä.

Osta Hands nose-free nyt,
saat  matkustajia varten toisen laitteen puoleen hintaan.
Hands nose-free,
poistaa herneen nenästä.


tekijä  j4rk1on

torstai 9. lokakuuta 2014

Miten heräät, elämän kansio


Auringonvalo tulee silmäluomien läpi pehmeänä
Se yrittää herätellä
Tiedän, avaan silmät,
olen kotona sohvalla, hiljaisuudessa
kuin kerrostalossa voi olla.

Auringonvalo siivilöityy silmäluomien läpi räjähdyksen katkuisena. 

Kitkerä savu tuo tajunnan takaisin nopeasti.
Tiedän, avaan silmät,
makaan kotona lattialla.
Aavemaisessa hiljaisuudessa
kuten osuman saaneessa,
romahtamassa olevassa, kerrostalossa voi olla.

Kuin auringonvalo, valo siivilöityy silmäluomien läpi kirkkaana,
steriilinä.
Tiedän, olen elossa.
Lääkärien ja hoitajien äänistä huolimatta
mieleni on hiljaisuudessa.
Toivon olevani, omieni lähellä,
niin kauan kuin voin olla.

Jos heräät hyvään maailmaan, olen iloinen puolestasi.


tekijä  j4rk1on

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Lokakuu, luonnon kansio


Lokakuu puhaltaa pois
kesäpäivien kohokohdat,
keltaisina lehtinä kieppuvat.
Muutama jää roikkumaan muistiin.

Putoavien lehtien väri,  aurinkoa.
Koko kesän ne sitä saivat.
Syksyn harmaudessa, antavat
värin takaisin.

Tuulet tunkevat pääkoppaan,
puhkuvat korvista nenään,
tulevat välillä aivastuksena ulos.

Lokakuu aivastaa luonnon puhtaaksi
valmiiksi talviteloille,
tekee elävästä materiaalia.
"Terveydeksi"


tekijä  j4rk1on

tiistai 7. lokakuuta 2014

Paikallispolitiikan uusi keskusta, pakinakansio


Paikallislehdissä on ollut artikkeleita ja keskustelua Tuusulan uuden
keskustan mallista.
Tässä täydentävät ehdotukset.

Ehdotus 1
Tuusulan keskusta vuokrataan
keravalaisille ja järvenpääläisille jotka tasoittavat koko läntin ja
tekevät siitä leirintä-ja virkistysalueen. Kummallakaan em. kaupungilla ei
ole kunnollista omaa.
Tuusulan väyläksi nimetään golfkentän väylä 18.
Näin saadaan väylälle enemmän kulkijoita ja vähemmän kolareita.

Ehdotus 2
Jos Tuusulalaiset eivät vuokraa keskustaa pois niin rakennetaan
tornitaloja, Oppa Tuusula style.
Kaikkiin nykyisiin keskustan rakennuksiin lisätään miniatyyri-linnantornit.
Uimahalli ehostetaan Turunlinnan kopioksi, vallihautaan riittää vettä
näppärästi.
Keski-aika markkinoita voidaan pitää ympäri vuoden.
Kunnanhallituksen jäsenet saavat leikkiä ritaria ja taittaa peistä.

Ehdotus 3
Muutetaan keskustan nimeksi Rooma, ei haittaa jos rakentaminen viivästyy
päivällä tai parilla.

Demokratian kauhuskenaario 1
Nimen perusteella uuteen keskustaan pääsisivät vain keskustapuolueen
jäsenet.
Kulunvalvonta käytössä.
Ainoastaan viralliset jäsenkortit kelpaisivat.
Muut puolueet tekisivät tietenkin protestin keskusta sanan käytöstä jonka
tilalle olisi harkittava kokomusta, demariota, viheriötä, perus-suomaata,
vasemmistoa tai tuputusta.

Näyttää ja kuulostaa siltä että Tuusulalaiset tarvitsevat ehdottomasti
uuden Keskustan.
Samalla voisi päivittää myös
muiden poliittisten ryhmien edustajat.
Ennenaikaiset vaalit.
Kannattiko lähteä Tuusulanjärveä edemmäs kalaan.


tekijä  j4rk1on

lauantai 4. lokakuuta 2014

Päiväkirurgisella osastolla, elämän kansio


Leikkausta odotellessa, nälkäisenä kirjoitettu.

Päiväruuan jälkeen on helppo
päästää irti
todellisuuden nurkasta.
Kaatua sängylle taaksepäin,
ennen unen pintaan osumista olla unessa.
Kellua mainingeilla.
Vähitellen vajota syvemmälle aromikkaaseen, maukkaaseen unimereen.
Sanotaan että päiväunet ovat jopa epäterveellisiä.
Totta, jos en niitä nuku
on ympäristö vaarassa.
Sitäpaitsi ruoka sulaa paremmin kun se on levännyttä.
Kalorit ensin hiukan torkahtavat ja sitten virkeinä sinkoavat eteenpäin.
Ruuansulatuselimistössä ne pitävät hillittömät kulutusjuhlat,
serpentiinit lentää, samba soi,
painoindeksi laskee.


tekijä  j4rk1on

torstai 2. lokakuuta 2014

Eduskunta Sibelius-akatemiassa, pakinakansio


Eduskunta muutti kahdeksi vuodeksi Sibelius- akatemian tiloihin,
eduskuntatalon remontin vuoksi.
Vuoden kuluttua muutosta, tilanne oli tämä.

Täysistuntokonserttisalissa on hälinää,
Ministerikuoro availee ääntään.
Tenorit, bassot, sopraanot ja mezzosopraanot lallattelevat omilla
äänialoillaan.
Oppositiosiiven johtavat hahmot lällättelevät joukkoineen omilla
tahoillaan.

Puhemies-kapellimestari napauttaa tahtipuikolla terävästi kolme kertaa
puhujanpöntön reunukseen.
Hiljaisuus.
Tahtipuikko kohoaa ja puhemies-kapellimestari osoittaa ensimmäisen
puheenvuoron esittäjää.
Hallituspuolueen istuva ministeri nousee tuolistaan,
vetää syvään henkeä ja aloittaa äskettäin säveltämänsä sävelmän,
tulevista budjettileikkauksista ja säästökohteista.
Äänessä on syvää vibraattoa. Leikkaukset ovat raskaita, musiikki on
kohtalokasta.
Kappale on lyhyt ja ytimekäs.
Vasemmiston edustajien mielestä kyseessä on kuitenkin sama vanha virsi.

Jokaisella edustajalla on oma soittimensa ja paikkansa suuressa
orkesterissa.
Työpäivät aloitetaan poikkeuksetta soittamalla koko eduskunnan voimalla
maamme laulu.
Sen jälkeen on riitasoinnut sallittu.
Puhallinsektion torvensoittajina ovat suurimmista julkisuuteen päässeistä
toilailuista vastaavat henkilöt.
Toista viulua soittavat lähinnä opposition edustajat.
Bassoja soittavat vanhoilliset ja rytmisoitinosastolla häärivät
kansainvälisiä rytmejä hallitsevat suomenruotsalaiset.
" No niin, no niin. Kukas se taas vetelee nuotin vierestä. Onko vaikeaa
yrittää soittaa yhteistä säveltä? " kysyy puhemies-kapellimestari.
" Eikö ole sovittu että luetaan nuoteista, missä kohdassa äänestysnappia
painetaan."
"  Anteeksi meni nuotit sekaisin " vastaa varajäsenpaikalta eduskuntaan
noussut melko vihreä edustaja.

Akatemian taiteellinen ilmapiiri on vaikuttanut merkittävästi myös
valiokunta työskentelyyn.
Eikä pelkästään musiikkiin vaan muihinkin taiteenaloihin liittyen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää mielellään kokouksensa luonnon helmassa.
Baskerit päässään, väripaletit, telineet ja kankaat mukanaan
valiokuntalaiset yrittävät saada luonnosteltua asioiden ytimet abstraktiin,
katsottavaan muotoon. ( ymmärrettävään muotoon
niitä onkin paljon hankalampi saada )
Ympäristövaliokunnan yllätykselliset ulko-installaatiot kaupungeissa,
maaseudulla ja  kaivostoiminta alueilla
( esim. kipsisakka altaiden lavastus uimaradoiksi, lähtötelineineen ja
rataköysineen ) ovat saaneet ympäristöjärjestöiltä suurta kiitosta.
Perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat 

muotoilu ja kuvanveisto-tekniikoita käyttäen,
uudistaneet kaupunkialueiden patsasvalikoimaa perustuksia myöten.
Erityisesti marsalkan, mc-puolustusvoimat hahmo, ratsastamassa
nato-ohjuksella on saanut nuoremman väestön innostumaan maamme
tulevaisuudesta.
Myös Aleksis Kiven, istuen mietiskelevän olemuksen ympärille veistetty,
tuntemattoman terveyskeskuksen odotushuone, on kerännyt kehuja.
Aika tuntuu patsasta katsoessa luovan nahkansa madellen kuin sote-uudistus.

Taide on nostanut politiikan tekemisen ja tulokset tasolle, josta muut
valtiot voivat vain haaveilla.
Muutama iso puolue on palkannut taiteellisen johtajan ja osaavaa
henkilökuntaa.
On kuulunut huhuja että eduskunnan seuraava osoite olisikin Arkadianmäen
sijaan Ooppera tai Kansallisteatteri, joten odotettavissa saattaa olla
parempaa roolityöskentelyä ja vuorosanojen hallintaa, 

lavastuksista puhumattakaan.
Tosiasiat ovat mehukkaimmillaan kun niissä on hiukka taidetta.


tekijä  j4rk1on






keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Maailma on kylä, Kerava on kaupunki, pakinakansio


On se säälittävää kun Suomen kunnat
yrittävät liittyä yhteen pakkoliitoksilla tai vapaaehtoisesti.
Niinkuin se mitään ratkaisisi.
Todellinen ratkaisu piilee Keravassa,
lintukotojen pesäpuussa.

Kompaktin kokoinen Kerava on kaupunki joka pystyy täysin itsenäisesti
hoitamaan asiansa, kunnialla ja joskus toheloinnilla mutta omintakeisella
toheloinnilla.
Suomi pitäisi jakaa pikku Keravoiksi, tehdä yhdeksi onnelliseksi
Kerava-keskittymäksi.
Olisi mukava kuulla ihmisten onnellisina sanovan että asuvat
Kerava-Espoon, Kerava-Tapiolassa.
tai Kerava-Helsingin, Kerava-Kulosaaressa.
Siinä majesteetillisia paikannimiä joita fanittamaan saapuisi laumoittain
turisteja.

Se mitä Keravalla ei ole,
on annettu muualle ihan tarkoituksella
etteivät toispaikkakuntalaiset masentuisi liikaa.
Siinä on jo kyllin etteivät kaikki pääse asumaan Keravalle,
paikkoja on rajoitetusti ja ne ovat kaikki premium-paikkoja.

Junalla pääsee ilman paikkalippua,
toivoton ulkopaikkakuntalainen Keravan asemalle,
ikkunoista kurkkimaan cityn meininkiä jos uskallus ei riitä
lähteä käyskentelemään kaupungille.
Moottoritietä on parempi pyyhkäistä ohi jos alla on joku rahvaanomainen eli
ei-keravalainen kulkupeli.

Jos kuitenkin käy onni elämässä että pääsee asumaan Keravalle,
jonkun käsittämättömän onnenpotkun seurauksena
niin kannattaa pitää mölyt mahoissaan
eikä kertoa edes sukulaisille.
Niin vältetään isommat riidat ja kateus.

Täytä avoin asukas-hakemus ja lähetä se Keravalle.
Sinulla on mahdollisuus.

tekijä  j4rk1on

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Uni johon ystävä jäi, elämän kansio


Katulampun valo etenee
valonnopeutta hitaammin.
Syysillassa,
hidas valo pysähtyy,
ennen verkkokalvoa.
Sade
taittelee valonsäteet,
vaitonaisena, välillä katsoen.
Odottaen että huomaat
unesi alkaneen.
Kun viimeinenkin valonsäde on taiteltu eikä enää loista,
sinä lennät taivaalla kuin lintu
kuin lapsena.
Ehkä muistoja ei piirry mieleen
ei sen väliäkään.
Korkealle käyt,
ettet enää näy,
käyt rukouksien paikkaan.
Meille jää ikävä.


tekijä  j4rk1on

Aamulla, unen mailta, elämän kansio


Heräillessä.
On muutaman hetken rauhallista,
ajatusten haukotellessa, venytellessä, kääntyillessä.
Huolet ja murheet näkymättömissä, 

nähtyihin uniin eksyneinä.
Hyvän unten mailta
palaavan mielen,
vartoessa aamukahvia.


tekijä  j4rk1on

perjantai 26. syyskuuta 2014

Illalla, unen maailmaan, elämän kansio


Kaupungista lähtevät kotimatkalle.
Kiire, meteli, kohina, pauke,
ruuhka, aikataulut,
myöhästelyt,
miljoonat muut, elämän oheistoiminnot.
Jään keskustaan
autioituneeseen
hiljaisuutta tihkuvaan
auringonlaskuun
sängyn laidalle,
siitä peiton alle
nukahdan.
Huominen on vasta huomenna.


tekijä  j4rk1on

torstai 25. syyskuuta 2014

Leikkipuistot talouden vaa´ankielena, pakinakansio

Leikkipuistot talouden vaa'ankielenä?

Käsi osoittaa lastenvaunuista
kaivuria, joka nostaa
keinujen tolppia ylös maasta.
Kolmevuotias Matias katsoo viereistä lastenvaunua ja siinä istuvia
kaksosia.
Matias miettii itsekseen " tää on ihan ok, jokainen yli vuoden vanha
ymmärtää että kaupungilla on hirvittävä tarve säästää."
Toinen kaksosista nyökkäilee kuin kuulisi ajatuksen ja toinen tuumailee
mielessään.
" ilman muuta leikkipuisto pitää purkaa, Keravaa kyllä mainostetaan
lapsiystävälliseksi ja perhekeskeiseksi mutta liika on liikaa,
ei kai ketään nyt sentään tarvitse
paapoa liiallisuuksiin asti."

Kyllähän se leikitön kaupunki olisi helposti toteutettavissa vähän
paremminkin.
Jalkakäytäville voisi merkitä ja maalata tietyin välimatkoin oleskelu ja
leikkipisteitä alle kouluikäisille, vähän kuin bussipysäkkien malliin.
Niihin olisi helppo piipahtaa seisoskelemaan ja katselemaan maailman menoa.

Valmiiksi maalattuja ruutuja löytyy parkkipaikoilta.
Tarvitsisi vain merkitä lapsiparkit selvästi ja piirtää ruutuihin selkeät
kuvaohjeet oleilua varten.

Tietenkin jos viedään homma vielä siistimmäksi, leikkipuisto rakennetaan
virtuaalimaailmaan.
Ei enää pestäviä kurahaalareita ja rukkasia.
Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään.
Vesisateet ja tuiskut eivät haittaa.
Kaupunki voisi helposti päivittää virtuaalileikkipuistoa uusilla
laitteilla.

Virtuaalimallia voisi soveltaa moneen muuhunkin asiaan kaupungin
rakenteissa mutta sitä ennen kannattaa tehdä päättäjien esimerkin mukaan ja
mennä sieltä mistä leikkipuiston aita on matalin. 

Sieltä pääsee viemään lapsilta leikkipaikat.

tekijä  j4rk1on

Muistijälki, luonnon kansio


Kylmällä parvekkeella
Kirpeässä syysilmassa.
Kuin olisi aivojenraikastin käytössä.
Tajuntaan tärähtää ihmeellinen muisto,
miltä tuntuu hengittää tuoreilla keuhkoilla,
elää täysillä uusien solujen voimalla.
Syksyn kaipuu,
syksyllä syntyneen.

Sielussa on osa syksyä.
Se haikea.
Puusta pudonneen lehden elämänkipinä
takertuu sieluun,
pitää kiinni tietäen aikansa tulleen,
jää siihen.

tekijä j4rk1on

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ministerisalkkujen jako, pakinakansio

Ministerisalkkujen jako

Minkä ihmeen takia ministereille pitää jakaa salkut.
Moneen kertaan ministereinä olleilla on varmasti vielä vanhat salkut
tallella.
Eikö niitä voi kierrättää?
Voihan se olla että se on muotikysymys. Vanhanmalliset ei vaan kelpaa.
Jaetaanko ne salkut tyhjinä vai onko niissä sisältöä
juomista, välipalaa, lukemista.
Olisiko reppu käytännöllisempi jos on oikein painava salkku.
Vai ovatko ministerin avustajat palkattu kantoavuksi. Rinkkaa pystyisi
kantamaan yksinkin.
Matkalaukku missä on pyörät alla on näppärä kaupungissa.
Naisministerit tarvitsisivat käsilaukun, salkun tilalle.
Näyttää oudolta juhlatilaisuuksissa jos muilla naisilla on käsilaukku mutta
naisministeri roikottaa suurta salkkua.

Ministereille sopivia salkkuja.
Pääministeri -- kameralaukku
Valtiovaraiministeri -- ketjulla käteen lukittava kuriirisalkku
Ulkoasiain ministeri -- retkireppu ulkoiluun
Kehitysministeri -- kehitteillä oleva kahvaton salkku, vrt langaton
puhelin.
Sisäministeri -- matkalaukku
Opetus- ja viestintäministeri -- koulureppu
Liikenne- ja kuntaministeri -- auton työkalupakki
Työministeri -- tavallinen työkalupakki
Peruspalveluministeri -- rahastajan laukku, palvelumaksujen keräykseen
Kulttuuri- ja asuntoministeri -- viulukotelo
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri -- torikauppiaan kapsäkki.
Oikeusministeri -- hihnat lakikirjojen ympärille, kantamista varten.
Puolustus- ja urheiluministeri -- haulikkokotelo, ampumaurheiluun
Maa- ja metsätalousministeri -- marjastus- ja sienestyskori
Elinkeinoministeri -- elintarvikeliikkeen muovikassi
Sosiaali- ja terveysministeri -- Alkon muovikassi
Ympäristöministeri -- roskienkeräys-säkki ja keppi jossa on piikki päässä.


tekijä  j4rk1on

perjantai 19. syyskuuta 2014

Alennusmyynnit, pakinakansio

Alennusmyynnit

Päivän lehteä lukiessani,
alennusmyynnit kiinnittivät huomion.
Autokaupat myivät, nopeusrajoituksia rikkovilla erikoistarjouksilla,
edullisesti huippuvarusteltuja kulkuneuvoja.
Elintarvikeliikkeet suorastaan antoivat pois 20-40%
tarjouksilla, kanta-asiakkaille maukkaita, kaupan omia merkkituotteita.
Kirja alet olivat käynnissä, joka toinen sivu ilmaiseksi, 

kannet kaupanpäälle.
Optikot antoivat ikä-alennuksia ja kahdet lasit yhteen hintaan.
Likinäköistä vai kaukonäköistä?

On kuitenkin olemassa aloja, jotka kaipaavat räväkämpiä alennusmyyntejä,
kipeästi.

Apteekeilta esimerkiksi näin.
Nyt raskaustestit puoleen hintaan.
Jos perheenlisäys on ollut mielessä niin tuumasta toimeen.
Monipakkaus riittää useampaankin testaukseen.
Tai...
Tänään jos koskaan kannattaa saada haava sormeen. Apteekissa tänään
parillisina tunteina, unHappy hour, jolloin laastari ja -sideharsopaketit
50% alennuksella.

Samoin lääkäreiltä:
Hanki perheellesi kanta-asiakkuus.
Nyt flunssakauden alla, joka kymmenes antibioottikuuri ja joka viides
poskiontelon punkteeraus ilmaiseksi.
Meillä ei tarvitse jonottaa.
Palvelumme ovat sairaan nopeita.
Tai...
Tänään tarttuvien trooppisten tautien superpäivät.
Mikäli löydämme sinulta trooppisen sairauden,
osallistut automaattisesti Etelä-amerikan kiertomatkan arvontaan, kaikilla
rokotuksilla.

Kunnon nykyaikaa kuvastavaa mainontaa, asiakastyytyväisyys huippulukemiin.
Päänsärystä bonarit ja ahdingosta alet.


tekijä  j4rk1on

Ultimate juoksu, elämän kansio


Uni juoksuttaa pitkin maita ja mantuja.
En pidä juoksemisesta vaikka unessa polvi ei tulekaan kipeäksi.
Olen flow tilassa,
meditaationomaisesti kuorsaan kuvitellut lenkkitossut jalassa.
Käännän kylkeä mutkissa.

Iltasyönti vie unilenkille.

Aamulla avatuin silmin näen 
samat vanhat,
six packistä jotenkin ihmeenkaupalla voiton ottaneet 
vatsamakkarat omilla paikoillaan.
Lisää harjoittelua.
Johtuneeko välineistä?
Huonot vai  liian hyvät
ruokailuvälineet?


tekijä  j4rk1on

tiistai 16. syyskuuta 2014

Delfinaario,pakinakansio

Delfinaario

" No joo, kyllä kai se muuten varmaan ottais pannuun uiskennella jossain
kälysessä delfinaariossa koko elämänsä kaiken kansan pällisteltävänä mutta
täällä Tampereella, täällä kelpaa asustella. Niin mukavasti on kaikki
järjestetty että harvoin tulee valtamerielämää edes miettineeks.
Just ihan kun ois osunu lottovoitto kohdalle " jutustelee  delfiininaarion
asukas toimittajajoukolle, joka kuuntelee korvat höröllä, mikrofonit
akvaarion lasiin lintattuina.

Toinen delfiini säestää, " Näin on, nimenomaan.
Jos asuttais jossain Keravalla tai Turussa niin oltais jo barrikaadeilla.
No, ehkä Turussa vois asua jos pitäis valita, siellä on merikin ihan
rannassa."

"Naama umpeen tollo" sanoo eka delfiini,
" Mitä sää ny rupeet tollasia horisee. Täällä ollaan ja pysytään.
Sitäpaitti, meillähän on täällä Tampereella valtavasti järviä ja taitaa
olla yks upeemmanpuoleinen koskikin, kuka sitä ny suolavettä edes kaipais."

" Aivan niin" sanoo toka delfiini nauraen ja jatkaa.
" Makeata elämää, ihan vedenkin puolesta"

" Kuono umpeen tonnikala, sä olet oikeasti tyhmä joten parempi kun vaan uit
ympyrää ja päästelet kuplia" kivahtaa eka delfiini vihaisesti.

Tähän väliin pääsee eräs toimittaja kysymään.
" Oletteko te onnellisia, niinkuin väitetään "

" Ilman muuta, kyllähän sen näkee pyrstön liikkeestä" sanoo eka delfiini,
jatkaen,
" kyllä joka päivä iloitaan kun ihmiset käy täällä meitä katsomassa, pientä
makupalaakin yrittävät välillä heitellä. Niin paljon erilaisia naamoja
pällistelee akvaarion lasissa että ollaan ristitty se naamakirjaksi.
Välillä ihan yhdessä ihmetellään että ketä kaikkia pitäis oikeen kiittää
kun on kuitenkin asuntokin kaikilla mukavuuksilla ja ruokaa saadaan ilman
että eväänsä väräyttää.
Päivääkään en vaihtais pois.
Tää on todellista akvaariorakkautta."


tekijä  j4rk1on

lauantai 13. syyskuuta 2014

Postimpressionisti, elämän kansio


Onko taikaa,
tulee äänettömän hiljaista
liike pysähtyy.
Sekunti menehtyy
ajan puutteeseen.
äänet,
sade,
tuuli,
ilmassa paikallaan,
yksikään molekyyli ei värähdä.
Näitä lipasto pullollaan,
värit haalistuu.
Onneksi muisti maalaa,
ilolla raivokkaasti,
kuin korvamerkitty van Gogh.


tekijä  j4rk1on

perjantai 12. syyskuuta 2014

Eu direktiivit, pakinakansio

EU direktiivit

Direktiiveillä kielletään ja määrätään kaikkea. Ihmisillä alkaa mennä
hermot niiden kanssa.
Tiuhaan tahtiin tulee uusia direktiivejä.
Miksi?
Kaikille asioille on looginen selitys, jopa epäloogisille direktiiveille.

Direktiivejä säädetään ja tehdään osittain siksi että  

jos niitä EI kehiteltäisi 
kukaan ei huomaisi että EU on olemassa.
Brysseli jäisi unholaan ja euroedustajat olisivat unohdettu valiojoukko
jossain kaukana, kalistelemassa tylsyneitä sapeleja ja vääntämässä
poliittista debattia.

Direktiivien järjettömyydellekin on syynsä.
Direktiivien pitää olla mahdollisimman typeriä että ne jäävät mieleen.
Tämä voidaan helposti todistaa.
Kukaan ei muista jos joku sanoo jotain järkevää
mutta jos joku laukoo jotain äärettömän typerää,
se muistetaan vuosikausia ellei pidempäänkin. ( tästä on omakohtaisia kokemuksia )
Jos jotain järjettömän typerää säädetään, kirjoitetaan ja julkaistaan
Euroopan laajuisesti,
se jää taatusti maailmanhistoriaan.
Direktiivit ja niiden järjettömyys ovat siis tarkkaan suunniteltu
kokonaisuus jonka EU:n julkisuuskonsultit ovat kehittäneet.

Ovelinta järjettömissä direktiiveissä on että osa niistä on kaikesta
huolimatta vain näennäisen typeriä.
Nämä valejärjettömät direktiivit on tarkoitettu bisneksen tekoon.
Direktiivikomiten jäsenet tutkivat perinpohjin ja suurella hartaudella EU
jäsenmaiden kansallisia tapoja, perinteisiin liittyviä käytäntöjä, ruokia,
eläimiä, vaatteita jne.
Kun löydetään jotain mitä EU:n johtavat maat voivat valmistaa tai mistä ne
voivat hyötyä
niin sorvataan direktiivi, jolla kyseisen asian tekeminen voidaan sen
kotimaassa kieltää.
Sen jälkeen valmistus ja hyötyminen tehdään johtajamaissa.
Normaalisti tätä kutsuttaisiin kopioinniksi ja kotiinpäinvedoksi mutta se
on vain direktiivin noudattamista.
EU on siis vähän kuin jättikokoinen johtajamaiden kauppaketju ja pienemmät
maat työskentelevät kauppojen pullonpalautusautomaatilla ja kärrypoikina.

Asioista voidaan olla montaa mieltä.
Niin pitääkin.
Direktiiveissä on paljon hyvääkin.
Kerron heti kun tulee mieleen.

tekijä  j4rk1on

torstai 11. syyskuuta 2014

Vallan korkea kotimaisuusaste, pakinakansio

Vallan korkea kotimaisuusaste

Maailmanjärjestys hakee paikkaansa
niin isoa paikkaa ei vaan taida olla...
Ehkä onkin.
Ajatellaan planeettaa
Rubikin pyöreänä kuutiona.
Kuka ratkaisee nopeimmin?
Jossain piilee se oikea järjestys
joka saa palaset loksahtamaan.
Valtioiden rajat.
Eri liittoutumien värit.
Kenen ovat ratkaisun isot kädet.
Näyttävätkö ne keskisormea maailmalle,
onko peukalo keskellä kämmentä.
Painaako sormi tuplausnappulaa.
Siinä tapauksessa voi olla
että ratkaisu venyy.

Kahden tuhannen ja neljäntoista vuoden päähän.
Silloin nykyhetki on saattaa tuntua merkityksettömältä.

Vuonna 4028
Maailmassa on vain yksi valtio, globaali banaanitasavalta, Suomi.
Alkusysäyksen tähän odotettuun lopputulokseen antoi vuosien 1995 - 2014
aikana saavutettu suomalaisten poliitikkojen äärettömän rehellisyyden
maine.
Kaikki Euroopan unionin kommervenkit, määräykset ja direktiivit
toteutettiin Suomessa pikku ja-kellon tarkasti.
Tästä syystä alettiin suomalaisia poliitikoita ensin nimitellä
hyväuskoisiksi ja myöhemmin nimittää muiden maiden johtotehtäviin,
Alkuun vain vaatimattomimpiin vakansseihin mutta lopulta jo ministereiksi
ja presidenteiksi.
Tätä jatkui vuosisadasta toiseen.
Myönteinen vaikutus nimityksiin oli myös sillä että palkat maksoi Suomen
valtio, jolloin muut maat pysyivät hallintobudjeteissaan ja suomalaiset
saivat tehdä työtään, josta suoriutuivatkin loistavasti, kaikkialla paitsi
kotikentällään. Saavutettujen etujen vähennyksistä ei osattu luopua.
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Suuret sotilasliittoutumat kärsivät inflaation, laitettiin verolle,
kiinteistövero tukikohdille samoin kunnallisvero, epäterveellisten aseiden
ja ammusten vero jne.
Liittoutumien nimet muutettiin vähitellen suomenkielisiksi pitkiksi
vaikeasti lausuttaviksi sanoiksi, suomalaisen maailmanhallinnon toimesta.
Kukaan ei lopulta halunnut lausua tai kuulla moisia
nimihirviöitä eikä maksaa veroja liittoutumaan kuulumisesta joten yksissä
tuumin päätettiin kaikenlainen sotatoiminta lopettaa.

Pähkähulluilla päätöksillä 

joita nykyiset poliitikkomme liukuhihnalta tekevät
onkin täten todistetusti erittäin positiivinen vaikutus tulevaisuuteemme
joka näyttää siis hyvältä
kun tarpeeksi kauas katsoo.
Tulevaisuudessa asiat ratkaistaan
ja maailmaa johdetaan
kotisaunamme lauteilta.


tekijä j4rk1on

Palaa matkalta ennenkuin lähdet, elämän kansio


" Huomenna on enemmän elettyjä päiviä,
vähemmän sydämenlyöntejä jäljellä. "
Maailman ympäri matka olisi upea tehdä.
Aikamatka elämän alusta loppuun,
helpompi toteuttaa.
Se on menossa parhaillaan,
syyspäivästä toiseen.
Kummassakin tärkein on paluu kotiin,
jonne jäljellä olevat sydämenlyönnit kuuluvat.
Ne kuuluvat kauan.
Niiden kaiku kulkee huoneesta toiseen.

Katso E-rapun asuntojen ovia tai
läheisen omakotialueen talojen ulko-ovia.
Jos laittaisit käden oven pintaan niin tuntisit,
kodin sydämen sykkeen.
Muutamalla on lisälyöntejä,
joillain hidas treenattu pulssi,
toisilla normaali syke.
Elävät kodit myötäelävät asukkaiden elämää.
Posteljoonilla on siksi suojarukkaset kädessä.
Jäisiä ovia varten, kodeissa jossa ei enää puhuta.
Polttavia ovia varten, kodeissa joissa viha on vallalla.
Lämpöisiä ja pehmeitä ovia varten,
kodeissa joissa on rakkautta,
ovat rukkaset turhia.

Kun tulet kotiin
katso, tunnustele ensin ovea,
avaa se varoen, kuuntele lähimmäistesi toiveita.
Kerro mitä itse toivot
tee toiveet toteen,
olet kotona


tekijä j4rk1on

Luojan kiitos intiaanikesästä, elämän kansio


Nyt syksyn tulo siirtyikin, ainakin muutamalla viikolla.
Aurinko paistaa ja lämmittää
sitä tarvitaan.
Media-tsunamia vastaan.
Harmaata ikävää uutista
pukkaa joka tuutista
kaikkina kellonaikoina jos vaan joku viestintäväline on auki.
Tietoyhteiskunnan hiljentymishetket ja päivät niitä kaipailen.
Ne on suunniteltava tarkkaan.
Lomalle korpeen, puhelin kiinni ja läppäri kotiin. 

Ulkomaille, matka sellaiseen maahan 
jossa tv- ohjelmista ei ymmärrä mitään.

Uudeksi traditioksi.
Vuosittainen Mediaton viikko
loma-kausien ulkopuolella.
Sen kun vain päätetään
olla avaamatta vekottimia.
Mukavampaa kuin laihdutus, helpompaa kuin tupakkalakko.
Vedetään henkeä.

Ajatellaan itse.

tekijä j4rk1on

lauantai 6. syyskuuta 2014

Ajan nopea hidas kulku, elämän kansio



Käväisin taas vanhalla kotikylällä muutama viikko sitten.
Paikat näyttävät kuten aina ennenkin, alkuun ihan erilaisilta kuin 30-45
vuotta aiemmin.
Paljon uusia taloja, kaupan nimi on vaihtunut Elannosta moneen kertaan.
Kioskia ei enää ole ollut pitkiin aikoihin.
Pari uutta tietäkin on putkahtanut näkyviin.

Kävely vanhoilla tutuilla teillä tekee ihmeitä

ympäristölle ja omalle päälle.
Maisemat muuttuvat katsellessa samaksi kuin ne aikoinaan olivat.
Joen yli menevä silta muuttuu vanhaksi puusillaksi,
jonka alla istuskeltiin tukipalkeilla ja jännitettiin kun ylitse meni bussi
tai kuormuri. 

Taidettiin siinä salaa sauhutella tupakatkin.

Kun katsoo kävellessä tuttuja paikkoja, voi kuvitella näkevänsä eläviä
muistoja kuin ilmaan muodostuvia videoklippejä.
Mukavia tapahtumia ja myös hölmöjä juttuja.
Siinä kuljeskelessa melkein toivoo että joku lapsuudenkavereista tulisi
sattumalta vastaan.
Näyttäisi varmasti ihan samalta kuin silloin.
Muistoissa kukaan ei vanhene.

Koululle päin mennessä raikuvat äänet,
välitunnin meteli ja kiire,
ropisee tärykalvoille kuin raekuuro.

Koulun kello soi, tässä hetkessä.
Katson tyhjää koulupihaa,
sunnuntai, ei koulua.
Käännyn ja lähden vanhaa kotitaloa kohden.
On taas nyt.


tekijä  j4rk1on

torstai 4. syyskuuta 2014

Kehitystä kumpaankin suuntaan, pakinakansio

Kehitystä kumpaankin suuntaan

Ihmisen kehitys apinasta ihmiseksi
vei miljoonia vuosia.
Kehitys ihmisestä apinaksi
vie vain muutaman hetken.
Auton ovi suljetaan, turvavyö kiinnitetään, lähdetään rauhallisesti
liikkeelle, soluttaudutaan aamuruuhkaan moottoritielle ja sitten
ollaankin jo apinoita.
Eläimelliset vaistot ottavat vallan.
Ohitellaan impulsiivisesti
Kiilataan nenän eteen 120 km vauhdissa. Poukkoillaan, puikkelehditaan,
ajetaan puskurissa kiinni. Ohitellaan oikealta, kerätään päänahkoja
vasemmalta.
Moottoritie toimii myös tiedonsiirron valtaväylänä,
puhutaan luuriin ja näpytellään läppäriä vauhdissa.
No joo ehkä apinat ei osaa käyttää kumpaakaan.
( Ne ei kuitenkaan lengaile viidakossa ja syö banaania samaan aikaan.)
Keskitytään kaikkeen muuhun kuin liikenteeseen.

Sitten rysähtää ja vielä raavitaan päätä apinana.
Pikkuhiljaa muututaan takaisin ihmiseksi,
Aletaan täristä lievästä järkytyksestä ja pelästyksestä.
Soitetaan apua. Odotetaan kunnes virkavalta tulee paikalle.
Kävipä hyvä tuuri ettei käynyt pahemmin. Vakuutukset on kunnossa.
Sehän oli sen apinan syy,
sen toisen apinan.

tekijä j4rk1on

Vapaa pudotus, elämän kansio


Unettomien öiden unet,
eivät häviä.
Ne tulevat kun aika on oikea.

Tähdet ovat reikiä,
hiljaa säihkyvässä syystaivaassa,
niistä putoavat
yön varjot maahan.

Varjoissa syntyvät unet,
nukutut, unohdetut.
Yö pitää kättään otsallasi, sivelee silmät kiinni.
Lähettää matkalle toiseen aikaan,
lepäämään.

"Tähdet ovat reikiä
hiljaa säihkyvässä syystaivaassa,
niistä putoaa uni,
juuri sinulle."



tekijä j4rk1on

maanantai 1. syyskuuta 2014

Ai kuis koulutuskeskus, pakinakansio



Moni miettii varsinkin syksyisin että mitä jos alkaisi opiskelemaan.
No, jos opiskelua alkaa vasta syksyllä pohtimaan niin silloin ei olla ihan
tosissaan.
Valmistautumis ja -hakuprosessi opiskelua varten pitää aloittaa paljon
aikaisemmin.
Toisaalta se on hyvä ettei olla tosissaan, sillä jos kaikki opiskelun
puntaroijat voisivatkin aloittaa yks kaks opiskelun niin oppilaitokset
olisivat nesteessä ja resurssipulassa.
Olipa niin tai näin, aina kannattaa kouluttautua.
Nykyaikana on ilmaantunut paljon uusia ammatteja.

Pääsemme nyt mukaan tutustumiskierrokselle
Ai kuis koulutuskeskukseen.

" Aloitetaan pihalta " kierroksen opas sanoo ja jakaa sateenvarjot kaikille
ryhmäläisille.
" Koulutuskeskuksemme markkinointi ja kehitysosasto on lanseerannut tänä
vuonna uusia vuosikursseja, joista ensimmäisen näemme tässä pihalla.
Tavoitteenamme on laajentaa sellaisille ammattialoille joilta asiakkaat
eivät lopu kesken"

Pihalla oli tummanpuhuviin vaatteisiin pukeutuneita, vakavailmeisiä
oppilaita, jotka opettajan johdolla kaivoivat kaksi ja puoli metriä pitkiä
ja pari metriä syviä kuoppia pyörätelineiden viereen. Yksi oppilaista
sijoitteli kuoppien viereen varoituskylttejä, ehkäistäkseen mahdolliset
tapaturmat.
Opas jatkoi
"Tässä ovat viime kuussa taloon tulleet, ensimmäisen vuoden
hautausurakoitsija-koulutuksen aloittaneet opiskelijat.
Koulutus sisältää kaikki perusasiat haudankaivuusta lähtien, jota tässä nyt
näemme.
Yleensä teemme yhteistyötä kaupungin kanssa ja kaivuuharjoittelu
suoritetaan tietyömailla mutta tänään halusimme näyttää teille
koulutustapahtuman.
Kurssille oli hakijoita paljon enemmän kuin pystyimme ottamaan vastaan
joten jouduimme valitettavasti hautaamaan suuren osan hakemuksista. "

Opas otti askeleita pääovelle ja sanoi
" Mennäänpä sitten sisälle, ahaa, täytyykin mennä toisesta ovesta"
Pääoveen oli lukinnut itsensä 6 hengen maastovaatteisiin pukeutunut ryhmä.
Kaiken varalta ryhmä oli myös kietonut ympärilleen paksuja ketjuja jotka
oli kiinnitetty toisiinsa suurilla munalukoilla.
Naisvoittoisen ryhmän jäsen huusi voitonriemuisena
" Olemme nielaisseet lukkojen avaimet!!! "
Opas jatkoi rauhalliseen tahtiin. " Tässä on osa ympäristöaktivistiluokan
oppilaista. Menossa on lukittautumisharjoitus.
Viime vuonna tämän luokan bravuurinumero oli opettajainhuoneen valtaaminen.
Siitä viisastuneina kehitimme ns. Vaeltavan opettajainhuoneen joka vaihtaa
paikkaa päivittäin.
Ylimääräisenä etuna opettajat saavat valtavasti enemmän omaa aikaa.
Oppilailla on suuria vaikeuksia löytää huone.
Tämä kurssi tuo myös mukavasti rahaa oppilaille ja oppilaitokselle.
Kerrostaloyhtiöiden kanssa yhteistyössä tehdään ns. Rakennusten
valtausharjoittelua.
Köysiä pitkin kiivetessä rakennuksen katolle pestään samalla ikkunat.

Ryhmä pääsee sisälle ja tulee pitkän käytävän jälkeen avaraan tilaan jossa
on paljon ihmisiä.
" Tämä on oppilaitoksen ravintola ja nyt voimmekin juoda kahvit ennen kuin
jatkamme eteenpäin."
Ryhmä istuutuu pöytien ääreen ja tarjoilijaopiskelijat tuovat kahvit ja
pullat eteen.
Jokaiselle ryhmäläiselle tarjoilee oma tarjoilija.
Tarjoilijat kyselevät tuleeko maitoa, sokeria, onko muita toiveita, mikä on
saanut tulemaan tutustumaan oppilaitokseen, miten kotona ja töissä menee,
minkälaisia mielipiteitä on politiikan polttavista aiheista jne. jne.
Opas keskeyttää leppoisan kahvihetken ja kertoo.
" Kuten olette mahdollisesti huomanneet on tarjoilijoissa jotain
poikkeuksellista.
Täytyy paljastaa että he ovat Vakoilu ja Urkintalinjan opiskelijoita."
Samassa tarjoilijat häviävät kuin tuhka tuuleen paitsi yksi oikea
tarjoilijaopiskelija joka jää pyyhkimään pöytiä kyllästyneen näköisenä.
" Vakoilu ja Urkintalinja oppilaitoksen tuottoisin," opas jatkaa.
" Ette uskoisi kuinka paljon erilaisia salaisuuksia kaikkialla on.
Työharjoittelujaksolla saadaan selville erityisen tuottoisia
yksityiskohtia.
Toki emme voi koskaan ilmoittaa työharjoitteluun ketään vakoojana vaan
jonkin muun ammattikunnan harjoittelijana.
Teoriakokeita emme enää vakoojaopiskelijoille pidä sillä kokemus on
osoittanut heidän aina urkkivan oikeat vastaukset selville."

" Kiitoksia tarkkaavaisuudestanne," opas kiittää ja jatkaa.
" Toivottavasti kierrokselta jäi mieleen asioita joita voitte hyödyntää
tulevaisuudessa.
Jos motivaatiota riittää niin ehkä näemme teidät täällä opiskelijana
lähitulevaisuudessa.
Kiitos vielä kerran ja näkemiin. "


tekijä  j4rk1on

Taivaanrannassa on tilaa, elämän kansio




Päivänä jolloin asiat menevät
toinen toisensa jälkeen pieleen.
Ei kannata syytellä ketään tai mitään.
Ei perustella niitä eikä näitä.
Eikä katsella kengänkärkiä.

Katse ylös.
Yli hankalien asioiden, vaikeiden ihmisten.
Yli oman osaamattomuuden.
Rakennusten ja puiden latvojen yläpuolelle kaartuvaan horisonttiin.

Taivaanrantaan.
Siellä on avaruutta,
järjestellä elämää suurempia ongelmia.
Vapaana.

Ajatuksille tekee hyvää käydä taivaanrannassa.
Ne palaavat oikeankokoisina.
Virkistyneinä, täynnä toiveikkuutta ja energiaa.
Ne avaavat sydämessä olevan pienen oven,
tuovat sisään hyvää ja onnea.


tekijä  j4rk1on

torstai 28. elokuuta 2014

Formulatähden tuleva kausi, pakinakansio



Sää on sateinen.
Harmaa pilvimassa roikkuu alhaalla ja antaa maanpinnan saada vettä

taivaan täydeltä. Starttiin valmistautuminen on käynnissä.
Varusteet on kaivettu varikon perukoilta

 ja niitä laitetaan yhteisvoimin ylle.
Ykköskuski panee kaikin voimin hanttiin.
Kiemurtelee taitavasti väistellen ajohaalaria ja samalla potkiskellen
kumisaappaita loitommalle.
Yllättävää kypsyyttä hieman yli vuoden ikäiseltä naperolta.
Warm-up tuntuu sujuvan erinomaisesti.
Hikikarpalot valuvat tallin tekniseltä päälliköltä
( entinen ykköskuljettaja, nykyinen isä ) joka hoitelee myös varikkotiimin
tehtäviä.
Sadekelin varusteet saadaan vihdoin ylle ja siinä samassa ykköskuski
ilmoittaa ääni ja hajumerkein mahdollisesta moottorin toimintaan
liittyvästä ongelmasta.
Takaisin varikolle.
Sadekelin varusteet riisutaan. Varikkotiimi valmistautuu nopeaan
vaipanvaihtoon.
Ykköskuski parkkeerataan hoitoalustalle.
Pahus, täyden vaipan kiinnitysteippi on irronnut omia aikojaan. 

On suoritettava alustanpesu ennenkuin päästään takaisin radalle.
Varikkotiimi tekee täsmällistä työtä mutta kello käy.

Sadekelin varusteet puetaan uudestaan.
Vihdoin päästään ulos radalle.
Ensimmäinen aika-ajo pääsee vauhtiin.
Vaunun sadesuoja hidastaa kierrosaikoja muutamia kymmenyksiä, samoin
ylhäällä oleva kuomu.
Ajorata on helppokulkuinen lukuunottamatta muutamia tietyöpuomeja
jalkakäytävällä.
Nopea kierros on hyvää harjoitusta huomista ajatellen.

Ensimmäisen aika-ajon lopussa, vaunu kurvaa maalina olevaan keskustan
suureen kauppaan, johon tallipäällikkö on vaimon arvovaltaa käyttäen ja
äidin ominaisuudessa, antanut määräyksen poiketa.
Teknisen päällikön taskussa on lista tallille hankittavista tarvikkeista.
Samalla kun hän kaivaa ostoslistaa taskustaan,
ilmoittaa ykköskuski polttoaineen olevan vähissä.
Toisinsanoen kova nälkä.
Onneksi tekninen päällikkö on aavistanut tulevan ongelman ja kaivaa
taskustaan tankatun tuttipullon ja antaa sen ykköskuskin käyttöön.

Tankkauksen jälkeen edetään kaupan pääsuoraa pitkin kohti
vauvanruokahyllyä.
Vauhti on ripeää ja hitaampia asiakkaita ohitellaan tasaiseen tahtiin.
Tullaan shikaaniin ja siinä tulee tiukka paikka. 

Tekninen päällikkö kohteliaana miehenä epäröi mutkassa ja 
toisen tallin vaunu kiilaa nenän eteen, osuen vaunukopan etuosaan. 
Vaimennetut ärräpäiden kappaleet lentelevät ilmassa.
Kilpailija puskee väkisin ohi, vaunuja työntävä nainen,

nuppi kovilla kierroksilla ja nuttura äärimmilleen viritettynä, 
hymyilee pilkallisesti ehtiessään hyllylle ensin.
Kisa on kova, armoa ei anneta.

Vauvanruokahyllyltä suunnataan uudestaan radalle tekemään muita ostoksia.
Ykköskuski paiskaa tuttipullon lattialle, se on tehnyt tehtävänsä.
Rankka kisarupeama väsyttää ja nukkumatti kutsuu yllättäen.
Tekninen päällikkö huomaa tilaisuutensa tulleen ja vaunu kaartaa
oluthyllyille.
Kuitenkin kokemattomuuttaan, tekninen päällikkö ottaa yhteyden omaan
tallipäällikköön ja kysyy lupaa, voisiko hankkia juotavaa illalla saunassa
pidettävää PR-tilaisuutta varten. Aika-ajo päivä on ollut henkisesti ja
fyysisesti voimille käyvä.

Ei tule kuuloonkaan.
Tallipäällikkö antaa tiukan tallimääräyksen jättää virvokkeet hyllyyn.
On otettava huomioon että lauantaina on tyttöjen leffa-ilta ja teknisen
päällikön on huolehdittava yksin ykköskuskista koko sen ajan.
Tallipäällikkö paljastaa ettei hänkään voi ottaa mitään alkopitoista.
On sellainen aavistus toisesta ihanasta pikku kuljettajasta.


tekijä  j4rk1on

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kiireetön päivä, elämän kansio




Voisipa vetää pään tyhjäksi, hiljaisuutta,
ei mitään.
Mind emptyness.

Kaikki pienet, suuret hässäkät
jäisivät tulematta.
Kysymykset ja vastaukset kiertäisivät kehää
ihan keskenään.

Katselisin jotain muuta ehkä taivaanrantaa.
Ilman mitään ihmeempää.


tekijä  j4rk1on