Eduskunta Sibelius-akatemiassa, pakinakansio

Eduskunta muutti kahdeksi vuodeksi Sibelius- akatemian tiloihin,
eduskuntatalon remontin vuoksi.
Vuoden kuluttua muutosta, tilanne oli tämä.

Täysistuntokonserttisalissa on hälinää,
Ministerikuoro availee ääntään.
Tenorit, bassot, sopraanot ja mezzosopraanot lallattelevat omilla
äänialoillaan.
Oppositiosiiven johtavat hahmot lällättelevät joukkoineen omilla
tahoillaan.

Puhemies-kapellimestari napauttaa tahtipuikolla terävästi kolme kertaa
puhujanpöntön reunukseen.
Hiljaisuus.
Tahtipuikko kohoaa ja puhemies-kapellimestari osoittaa ensimmäisen
puheenvuoron esittäjää.
Hallituspuolueen istuva ministeri nousee tuolistaan,
vetää syvään henkeä ja aloittaa äskettäin säveltämänsä sävelmän,
tulevista budjettileikkauksista ja säästökohteista.
Äänessä on syvää vibraattoa. Leikkaukset ovat raskaita, musiikki on
kohtalokasta.
Kappale on lyhyt ja ytimekäs.
Vasemmiston edustajien mielestä kyseessä on kuitenkin sama vanha virsi.

Jokaisella edustajalla on oma soittimensa ja paikkansa suuressa
orkesterissa.
Työpäivät aloitetaan poikkeuksetta soittamalla koko eduskunnan voimalla
maamme laulu.
Sen jälkeen on riitasoinnut sallittu.
Puhallinsektion torvensoittajina ovat suurimmista julkisuuteen päässeistä
toilailuista vastaavat henkilöt.
Toista viulua soittavat lähinnä opposition edustajat.
Bassoja soittavat vanhoilliset ja rytmisoitinosastolla häärivät
kansainvälisiä rytmejä hallitsevat suomenruotsalaiset.
" No niin, no niin. Kukas se taas vetelee nuotin vierestä. Onko vaikeaa
yrittää soittaa yhteistä säveltä? " kysyy puhemies-kapellimestari.
" Eikö ole sovittu että luetaan nuoteista, missä kohdassa äänestysnappia
painetaan."
"  Anteeksi meni nuotit sekaisin " vastaa varajäsenpaikalta eduskuntaan
noussut melko vihreä edustaja.

Akatemian taiteellinen ilmapiiri on vaikuttanut merkittävästi myös
valiokunta työskentelyyn.
Eikä pelkästään musiikkiin vaan muihinkin taiteenaloihin liittyen.
Ulkoasiainvaliokunta pitää mielellään kokouksensa luonnon helmassa.
Baskerit päässään, väripaletit, telineet ja kankaat mukanaan
valiokuntalaiset yrittävät saada luonnosteltua asioiden ytimet abstraktiin,
katsottavaan muotoon. ( ymmärrettävään muotoon
niitä onkin paljon hankalampi saada )
Ympäristövaliokunnan yllätykselliset ulko-installaatiot kaupungeissa,
maaseudulla ja  kaivostoiminta alueilla
( esim. kipsisakka altaiden lavastus uimaradoiksi, lähtötelineineen ja
rataköysineen ) ovat saaneet ympäristöjärjestöiltä suurta kiitosta.
Perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat 
muotoilu ja kuvanveisto-tekniikoita käyttäen,
uudistaneet kaupunkialueiden patsasvalikoimaa perustuksia myöten.
Erityisesti marsalkan, mc-puolustusvoimat hahmo, ratsastamassa
nato-ohjuksella on saanut nuoremman väestön innostumaan maamme
tulevaisuudesta.
Myös Aleksis Kiven, istuen mietiskelevän olemuksen ympärille veistetty,
tuntemattoman terveyskeskuksen odotushuone, on kerännyt kehuja.
Aika tuntuu patsasta katsoessa luovan nahkansa madellen kuin sote-uudistus.

Taide on nostanut politiikan tekemisen ja tulokset tasolle, josta muut
valtiot voivat vain haaveilla.
Muutama iso puolue on palkannut taiteellisen johtajan ja osaavaa
henkilökuntaa.
On kuulunut huhuja että eduskunnan seuraava osoite olisikin Arkadianmäen
sijaan Ooppera tai Kansallisteatteri, joten odotettavissa saattaa olla
parempaa roolityöskentelyä ja vuorosanojen hallintaa, 
lavastuksista puhumattakaan.
Tosiasiat ovat mehukkaimmillaan kun niissä on hiukka taidetta.

tekijä  j4rk1on