Me viikonpäiväläiset, pakinakansio

Aika monella on viikossa, seitsemän maanantaita peräkkäin.
Henkilökohtaiset sekamelskat,
ymmärryksen ja ratkaisujen ulkopuolella,
lukitsevat päivät paikoilleen.
Lomilla maanantait jatkuvat.
Ihon lisäksi käristyy psyyke.
Maanantai-ihmiset ovat helposti syttyvää sorttia.
Usein aivan liekeissä.
Moni lukiessaan hyvää kirjaa heti alkusivuilta, palaa loppuun. Hermoista
nousee palaneen käry.

Tiistai, keskiviikko, torstai-ihmiset puurtavat kaikilla elämänalueilla.
Kiirettä pitää, aika juoksee pois ulottuvilta.
Kaikki rullaa kunnes yllättäen ollaan ehtoopuolella ja rollaattori rollaa.
Omat harrastukset, ura, status naapureiden silmissä, tuntuvat pakollisen
hyviltä. Lisäpisteitä ropisee kaikesta mitä tekee.
Sitten kun se seuraava tavoite on saavutettu voi katsella ympärilleen,
mistähän bongaisi seuraavan tavoitteen.

Perjantai-ihmiset rääkkäävät kehoaan ja mieltään pakollisella
rentoutumisella, lähinnä juoman seurassa.
Se on aikaa ystävien ja lähimmäisten kanssa.
Henkevää keskustelua.
Sääli ettei kaikkea muista jälkeenpäin. Toisaalta ehkä hyväkin.
Perjantaitkin voivat jumittaa ja jatkua toisensa jälkeen.
Korkkia ei saa kiinni, siinä on avaavat kierteet.

Viikonloppu-ihmisillä on aina lauantai ja sunnuntai.
(  tuhlaavat aikaansa ympärilleen katsomiseen )
Tekevät hyvän olon historiaa.
Pieniä askeleita keholle,
suuria harppauksia mielialalle
tai ollaan vaan maailman sylissä rauhallisessa paikassa.

Mikä viikonpäivä on menossa?
Minä vuonna se alkoi?

tekijä  j4rk1on