Marjaniemi Sauvo, luonnon kansio

Kaulaa myöten elokuun meressä.
Hiekka, laituri, aallot.
Hetkessä virkeänä.
Lasten vesi-kiljunta kiirii.
Keinotekoinen äänivalli jäänyt
urbaaneille alueille.
Elävä meri valuu korviin musiikkina.

Ensin rantahiekalta mereen,
kiirekeho, yrittää vääntää kääntää päätäni takaisin, rannalle.
Apina hartioilla. Vahvakin vielä.
En anna periksi
Sukellan, uin muutaman kierroksen,
jään seisoskelemaan jalat pohjaan,
pää pintaan.
Kiirekeho liuennut pois.
Loistava unohdus.

Nuoremman pojan hartioilta, ehdottomuuskeho putoaa veteen.
Vanhemman pojan niskasta aikuisuuden paineiden keho jää vauhdista
kroolatessa.
Vaimolta loman loppumisen harmituskeho ajelehtii taivaanrantaa kohden.

Nousimme ylös kuin lumottuina.
Uusina, hyvillämme.

tekijä j4rk1on