Yleisurheilun EM-kisat, pakinakansio

Yleisurheilun EM-kisat.

Mukavan leppoisa näky.
Urheilijat lampsivat omien lajiensa suorituspaikoilla
ilman kiireen häivää,
keskittyneinä täydellisesti omiin suorituksiinsa.
Seestyneen zeniläinen tunnelma leijuu ilmassa.

Kukin urheilija on harjoitellut suuren osan elinajastaan lajia johon kyvyt,
taidot, kutsumus ja valmennus ovat häntä ohjanneet.
Karsintaeristä alkaen kilvoitellaan jatkopaikoista reilun pelin hengessä.
Tähän eivät jalkapallo tai jääkiekko pysty.

Suurimman vaikutuksen yleisurheilukilpailujen katsojiin tekee tapahtumien
luonnollinen verkkaisuus.
Meihin on ohjelmoitu tietty määrä stressin, kiireen ja huonojen uutisten
sietoa. Kun hässäkän määrä ylittää kestokyvyn alamme pikkuhiljaa ahdistua
ja vajota toivottomuuden suohon.
Tässä nousee esiin rauhallisten ja reilusti kilvoittelevien tapahtumien
tärkeys ja elämäniloa elvyttävä vaikutus.

Yleisurheilukilpailukentällä jossain päin yksinäinen keihäs lentää
kauniissa kaaressa pitkälle ja mittamiehet odottelevat kaikessa rauhassa
sen putoamista maahan.


Toisaalla naisseiväshyppääjä ylittää aloituskorkeuden liidellen
korkeuksissa yleisön ja valmentajan äänen kannattelemana
kuin urheiluasuinen enkeli.


Rataa kiertää pitkänmatkanjuoksijoiden ryhmä harjoittaen juoksumeditaatiota,
luottaen pelkästään omiin kykyihinsä. Jännitys tiivistyy loppua kohden,
jokaisella on mahdollisuus voittoon mutta hyvä sijoitus ja itsensä
voittaminen on tärkeämpää kuin mikään muu.

Kaikki on harkittua, sääntöjenmukaista ja kaunista.
Yleisö elää mukana nautiskellen, urheilusuorituksen kerrallaan.
Tapahtumien seuranta lataa henkiset voimavarat täyteen.
Aivot lipuvat rauhallisina alfa-tila-aaltoina stadionin lehtereillä.

Mitalit ovat vain maallista mammonaa, pistesijoitukset ovat ikuisia.

tekijä j4rk1on